|
Maailmassa on tällä hetkellä vankiloissa tai muuten eristettynä 600 kirjailijaa. Suomessa ei ole ketään.
Jos meillä olisi hiukan toisenlainen tilanne, turvasäilöt olisivat varmasti käytössä, sillä viimeksi niistä vapautettiin kirjailijoita 1944. Erno Paasilinna: Yksinäisyys ja uhma, 1984. |
KIELLETTY JA SENSUURIMIELIALAA HERÄTTÄNYT KOTIMAINEN JA KÄÄNNÖSKIRJALLISUUS JACOBUS FINNOSTA ANNA-LEENA HÄRKÖSEEN
| 1582-1699 | 1700-1900 | 1900-41 | 1942-60 | 1960- |
|---|---|---|---|---|
|
1582 1583 1616 1640 1663 1688 1669 1676 1683 |
1708 1700-20 1706 1829 1848 1870 1885 1886-87 1897 |
1900 1907-1916 1909 1910-1948 1933 1930-35 1935 1939-1940 1941 |
1944 1940-luku 1944 1945 1946 1947 1940-50 -l. 1954 1957 1958 |
1962 1963 1964 1969 1960-70-l. 1976-1977 1981 1986 1985 1993/1944 |
Ns. vaaran vuosien kirjasensuurista perusteellisemmin luetteloissa:
1944-1946 kirjastoista ja kirjakaupoista poistettu kirjallisuus
1582
Ensimmäisen sensorin kunnianimen ansainnee Jacobus Finno; hän poisti keskiaikaisten latinankielisten laulujen kokoelmasta Piae cantiones silmiinpistävimmät katoliset piirteet, minkä jälkeen Theodoricus Petri (Ruuth) painatti teoksen Greifswaldissa vuonna 1582.
- Aiheesta enemmän: Kari Sallamaa: Lehtiä suomalaisen sensorin kansioista 1582-1916. Teoksessa Kielletyt (1990).
1583
Finno esiintyi julkaistessaan ensimmäisen suomalaisen virsikirjan n. 1583 jyrkästi kalevalanmittaista runoutta vastaan ja kielsi sen kokonaan suomenkielisen runouden mittana.
1616
Finnon kollega Hemmingius Henrici, tunnetumpi Maskun Hemminkinä, julkaisi Piae cantiones -kokoelman suomennoksen vuonna 1616; hänkin muutti laulujen katolisen hengen paremmin vastaamaan luterilaisuuden vaatimuksia poistamalla Maria-kultin, pyhimysrunsauden jne.
1640
Viralliset sensurointitapaukset liittyvät 1640 perustetun Turun akatemian (yliopiston) vaiheisiin. Opinnäytteiden ennakkotarkastus kuului sen tehtäviin. Paino-olojen tarkempaan valvontaan liittyi ensimmäisen suomalaisen kirjapainon perustaminen Turkuun vuonna 1642. Pääasiassa yliopiston painotöihin keskittynyttä laitosta johti Ruotsissa opiskellut Peter Wald. Painon sensoreina ja valvojina oli kaksi professorien joukosta valittua inspectores typographiae et bibliothecae (painon ja kirjaston tarkastajaa). Ruotsin lain mukaan ei saanut painaa mitään sellaista mitä tiedekuntien dekaanit tai professorit eivät olleet ennalta tarkastaneet.
1663
Piispa Johannes Terserus sai konsistorissa kielletyksi teologian professori Enevald Svenoniuksen kiistakirjoituksen Varningh för affal ifrån troone painattamisen (1663; Varoitus suistumasta uskosta). Painate hyökkäsi Terseruksen katekismusta vastaan. Kansliakollegi kielsi sen lopullisesti; siitä ei ole jäänyt jäljelle riviäkään. Akatemian kanslerin, kreivi Per Brahen puututtua asiaan puolestaan Terseruksen katekismus kiellettiin, ja hän menetti piispuutensa syytettynä valtakunnan uskonkäsitystä vastustavista synkretistisistä mielipiteistään 1664. Koska jo jaettuja kappaleita ei etsitty, Terseruksen teosta on jäljellä monta.
1688
Kustaa Vaasa oli antanut määräyksen ennakkosensuurista, jota harjoittivat kirjapainoissa olleet "korrektorit". Paino-olot järjestettiin vuosina 1661-1662 annetun ja vuonna 1684 uudistetun painosäännön kautta. Kaikista painettaviksi aiotuista teksteistä piti ennakkoon lähettää kappaleet Tukholmaan kansliakollegiin. 1688 määrättiin erityinen sensori, Censor librorum antamaan painoluvat. Tekstien lähettämisvelvollisuus Tukholmaan oli Suomelle raskas; Turun ja pääkaupungin väli talvella vaikeakulkuinen. Vaatimus hidasti oleellisesti kirjojen painamista.
1669
Turkuun oli vuonna 1669 perustettu toinen, piispa Johannes Gezelius vanhemman kirkollisiin teksteihin keskittynyt yksityispaino. Yliopiston viranomistusrunoja ym. tilapäistekstejä ei aina haluttu alistaa ennakkosensuuriin. Asia saatiin järjestykseen vuonna 1691, kun painajille määrättiin 50 hopeataalarin uhkasakko, mikä vastasi puolen vuoden ansioita.
1676
Daniel Achrelius oli kirjoittanut latinankielisen lohdutuskirjeen ystävänsä, rovasti Gabriel Thauvoniuksen nuoren pojan kuoleman johdosta. Achrelius hyökkäsi rajusti kirkon johtoa vastaan arvostellen sen teeskentelevyyttä ja toisinajattelijoiden sortoa. Achrelius oli provokatiivisesti lähettänyt kappaleen painettua kirjettä piispalle, tämä raivostui ja ilmiantoi tekijän konsistorille. Muodollisen varoituksen jälkeen kansleri Brahe puuttui asiaan ja painosti konsistorin erottamaan Achreliuksen sihteerin virastaan. Kreivi kumosi erottamisen vuonna 1677 Turun hovioikeuden presidentin Creutzin pyynnöstä.
1683
Cajanus, Juhana (1655 - 1681)
Yxi hengellinen weisu, 1681
Cajanuksen runoa Yxi hengellinen weisu pidetään ensimmäisenä suurena saavutuksena kansanrunouden jälkeen. Cajanusta epäiltiin Turkuun Uppsalasta palattuaan vapaa-ajattelijaksi, ja hän sai vain filosofian ylimääräisen professuurin, vaikka hänellä oli Pietari Brahen suositus vakinaiseen professuuriin. Tämä rajoitti Cajanuksen elämää niin, että hän kuoli vain 25-vuotiaana. Yxi hengellinen weisu on luonteeltaan consolation, lohdutusruno ja kartesiolaisen kosmologian ja maailmankaikkeuden moderni esitys. Runo julkaistiin Cajanuksen kuoleman jälkeen arkkiveisuna 1683; vuoden 1701 virsikirjassa sen kartesiolaista luonnetta sensuroitiin ja kieliasua heikennettiin. 1860-luvulla Elias Lönnrot virsikirjakomitean johtajana poistoillaan ja lyhennelmillään "laimensi avaruuksien ylhäistä musiikkia kaikuvan hymnin hengelliseksi vesivelliksi" (Kari Sallamaa). Sellaisena virsi 612 on laulettavissa uusimmassa virsikirjalaitoksessa (nro 455 edellisessä virsikirjassa).
1708
Turun yliopiston ylimääräinen adjunkti Isak Laurbecchius tuomittiin menettämään virkansa, akateemiset arvonimensä ja papinvihkimyksensä. Puhdasoppisen sensuurin tarkkuutta kuvaa, että kummastakaan Laurbecchiuksen korollaarista (kommenteista) ei ole jäänyt jäljelle riviäkään. Laurbecchius kuoli kurjuudessa Ruotsissa 1716.
1700-20
Suuri Pohjan sota, Suomessa isona vihana tunnettu aika 1700-20 lamautti ennen pitkää painotoiminnan meillä kokonaan - kirjanpainajat pakenivat emämaahan.
Vuodesta 1749 vaadittiin painotuotteiden nimiösivun kääntöpuolelle painoluvan merkiksi sana Imprimatur ("Painettakoon"); mikäli se puuttui, teos voitiin takavarikoida.
1706
Valtakunnan ensimmäinen kiellettyjen kirjojen luettelo; indeksi kohdistui etupäässä pietististä kirjallisuutta vastaan. Pietismin pelkoa osoittavat monet oikeudenkäynnit. Esim. Oulussa oli miehensä ohella syytteessä 1720-luvun alussa toinen nimeltä tunnettu suomalainen naisrunoilija Elsa Holmstén.
1829
Autonomian ajan painotointa koski vuoden 1774 painovapausasetus. Vasta vuonna 1829 annettin keisarillinen asetus sensuurista ja kirjakaupasta Suomessa, jossa koottiin hajanaiset painosäännökset ja järjestettiin ennakkosensuuri Venäjän mallin mukaan. Se muodostui sensuurikomiteasta, paikallissensoreista kirjapainopaikkakunnilla ja sensuuriylihallituksesta keskusvirastomaisena, vuodesta 1865 painoylihallituksesta. Näiden tehtävänä oli ennakkotarkistaa julkaistavaksi aiottu tai maahan tuotava kirjallisuus, valvoa kirjastoja ja kirjakauppoja, jotta kiellettyä kirjallisuutta ei olisi niistä saatavissa. Myös Venäjällä kielletty kirjallisuus oli Suomessa takavarikoitavaa.
1829
Juteini, Jaakko (1781 - 1855)
Anteckningar af tankar uti varianta ämnen, 1827.
8.1.1829 poltettiin Viipurin torilla julkisesti Jaakko Juteinin teos Anteckningar af tankar uti varianta ämnen (Muistiinpanoja erilaisista asioista). Teos oli painettu kahta vuotta aiemmin Viipurissa. Kirkollisten tahojen painostuksesta ja kenraalikuvernööri Zakrevskin määräyksestä siitä tehtiin virallinen ilmianto, joka johti syytteeseen. Perusteet: "teos sisälsi paitsi moraalisaiheisia tutkielmia ja joitakin huomautuksia suomenkielestä ja muista joutavista asioista, pääasiassa mietiskelyä uskonasioista, jotka ovat täydellisesti ristiriidassa kristillisen opin kanssa ja suoraan suunnatut Raamattua vastaan". Viipurin kämnerioikeudessa Juteini tuomittiin 300 hopeatalarin sakkoon evankelisen opin vastaisten mielipiteiden esittämisestä. Myös kirjanpainaja tuomittiin. Koko painos määrättiin takavarikoitavaksi ja hävitettäväksi. Pitkällisen prosessin jälkeen senaatin oikeusosasto vahvisti Juteinin vapauttavan päätöksen, mutta prosessi oli vaientanut kirjailijan käytännössä lopullisesti. Hän ei julkaissut kuuteentoista vuoteen ainoatakaan kirjaa. Viipurin roviosta on säästynyt useita kappaleita.
|
|
|
|
|
|
|
Meillä on 500 vuotta kirjahistoriaa. Siitä 470 vuotta on harjoitettu sensuuria uskonnollisista kysymyksistä. Miten se päättyisi juuri nyt." Prof. Yrjö Varpio Kielletyt kirjat -televisio-ohjelma 21.11.1994. |
1829
Kalevalan sensuroinnista
14.10.1829 Suomelle annetun, vuoden 1865 painovapausasetukseen asti voimassa
olleen sensuuriasetuksen mukaan Kalevalan
(Kalevala taikka Wanhoja Karjalan runoja Suomen kansan entisistä ajoista)
ensipainos joutui ennakkotarkastukseen 15.5.1835,
kuten muutkin kirjat. Viisi päivää myöhemmin se sai imprimaturin eli
painoluvan, mutta käsikirjoituksessa ollut "entisistä" -sana oli
nimiölehdessä muutettu sanaksi "muinosista". Sensorit kohtelivat
Kalevalaa suopeasti syystä, että se tuki suomalaiskansallista liikettä,
vaikka sivistyneistöstä harva sitä osaisi lukea. Julkaisuluvan antoi
roomalaisen ja venäläisen oikeuden professori Carl Ewert Ekelund. Vuoden 1849 painoksen julkaisuluvan
myönsi Keisarillisen Aleksanterin yliopiston arabian kielen dosentti
(1817) ja itämaisen kirjallisuuden apulainen (1824),
riemumaisteri (1869) Iwar Ulrik Wallenius. Tämän jälkeen Kalevala ei enää
joutunut sensuurin tarkastuksiin.
(Aiheesta enemmän: Aarno Lindeberg: Sensuuri ja Kalevala. Bibliophilos
1993:3.)
1848
Runeberg, J.L. (1804 - 1877)
Vänrikki Stoolin tarinoita
4.12.1848 nimitettiin sensuurikomitean jäseneksi vapaaherra Clas Herman Molander (1817-1897). Komiteassa käsiteltiin tällöin J.L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoita, jonka eräistä runoista huomautettiin. Runebergin Fänrik Ståhls sägner (Vänrikki Stoolin tarinoita) tuotti sensuuriviranomaisille päänvaivaa. Suomen sota oli ollut kiellettyä aihepiiriä; mm. kaikki ruotsalainen siihen liittyvä historiallinen tutkimus- ja muistelmakirjallisuus juuttui tulliin, joskin sitä käytännössä oli salakuljetettu maahan aika paljon. Runeberg ei suostunut muuttamaan runon Döbeln vid Jutas (Döbeln Juuttaalla) loppusäkeitä isänmaan epävarmasta tulevaisuudesta. Hänen taipumattomuutensa kerrotaan pelastaneen runon. Teoksen toinen osa joutui 12 vuotta myöhemmin samoihin vaikeuksiin. Runeberg myöntyi muutoksiin, jotka koskivat Viaporin antautumista runossa Bröderne (Veljekset). Samoin ensi osan Konungen -runossa oli puhe Viaporin arkailevasta petoksesta ollut muutettava.
1870
Kivi, Aleksis (1834 - 1872)
Seitsemän veljestä, 1870
August Ahlqvistin Seitsemään veljekseen kohdistunut teilaus oli ensimmäinen ja tunnetuin kaunokirjalliseen teokseen kohdistunut moraalittomuussyytös Suomessa. Paljoa kaunokirjallisuutta ei aiemmin olllutkaan. Ahlqvist esitti runebergilaisista lähtökohdista, että painomustekin punastuu Kiven teosta ja kumosi sen taiteelliset ansiot vetoamalla moraalisiin kriteereihin, mm. leimasi teoksen epäsiveelliseksi ja moitti kustantajaa Suomalaisen kirjallisuuden seuraa sen julkaisemisesta. "Teos on häpeäpilkku suomalaisessa kirjallisuudessa. Varsinkin sisältää se ilkeän häväistyksen suomalaisesta rahvaasta, tekijän kuvaukset kun ovat olevinaan luonnon mukaan tehdyt. Tämä rahvas ei ole missään semmoista eikä milloinkaan ole ollut semmoista kuin tämän kirjan sankarit ovat ...". Ahlqvist julkaisi arvostelunsa heti, kun neljänä vihkona Nowelli-kirjastossa ilmestyneen Seitsemän veljeksen viimeinen vihko oli lähetetty tilaajille. Hänen arvostelunsa pääosin aiheutti, ettei SKS päästänyt teosta erillisenä myyntiin kolmeen vuoteen. Se ilmestyi yhtenäisenä vasta vuosi Kiven kuoleman jälkeen, 1873. Arvostelu joudutti Kiven kuolemaa.
1885
Canth, Minna (1844 - 1897)
Työmiehen vaimo, 1885
1800-luvun ns. realistinen sukupolvi sai osakseen runsaasti moraalittomuussyytöksiä. Agathon Meurman tuomitsi realismin epämoraaliseksi ja Canthin Työmiehen vaimo herätti runsaasti pahennusta.
1886 - 87
Kurikka, Matti (1863 - 1915)
Pilvenhattaroita I - II (1886 - 87)
Kurikan Pilvenhattaroita oli poliittisesti merkittävä tapaus. Hän julkaisi teoksessaan tsaari Paavali I:n kirjeet Kaarle Sykiäiselle. Inkeriläisen kansantarinan mukaan väitettiin ilmeisen perättömästi, että keisarit olivat suomalaista alkuperää. Paavali I olisi sen mukaan ollut suomalaisen talonpoikaistytön ja Pietari III:n avioton poika. Kurikka esitti teoksessaan mm. mainitut dokumentit ja WSOY:n julkaisema teos takavarikoitiin.
1897
Järnefelt, Arvid (1861 - 1932)
Maria, 1897
Realismin ja uusromantiikan kauden kirjailijat saivat kohdata voimakasta paheksuntaa ja vaientamisyrityksiä. Järnefeltin Maria nostatti laajan vastalausemyrskyn, mm. Uusi Suometar kehotti lukijoitaan ostoboikottiin: "Hra Järnefelt on mielikuvituksessaan tehnyt lankeemuksen ja esittänyt kuvittelujensa epäsikiön julkisuuteen ihailtavaksi... Tätä kirjaa älköön ostako kukaan, joka uskonnollisten ja siveellisten tunteiden loukkaamattomuudelle arvoa panee" (U.S-r. 14.12.1897). Myös Järnefeltin muut teokset, mm. Helena, Veneh'ojalaiset ja Isänmaa herättivät moraalista paheksuntaa.
1900
Kilpi, Volter (1874 - 1939)
Batsheba, 1900.
Proosarunoa pidettiin epäsiveellisenä ja sen ilmestyminen yritettiin estää.
1907-1916
Aho, Juhani (1861 - 1921)
Yksin, 1890.
Papin rouva, 1893.
Tuomio (1907)
Rauhan erakko, 1916
Kenraalikuvernööri esti Tuomio -näytelmän (1907) esittämisen; se käsitteli routavuosia ja poliittista terroria. Muutoin Ahon tuotannon arvostelu oli liittynyt realismin yleiseen arvosteluun. Yksin tuomittiin moniaalla epäsiveelliseksi ja Papin rouvan väitettiin loukanneen suomalaisen naisen kunniaa. Vastaavasti Maria Jotunia ja Joel Lehtosta syytettiin liiallisesta realismista. Samoin perustein Sillanpään Miehen tie nimettiin "rentun tieksi". Rauhan erakkoa ei ollut lähetetty tavanmukaisesti oikovedoksina, vaan painettuna. Sensori muutti teosta niin, että se oli painettava uudelleen. Ensimmäinen painos hävitettiin miltei viimeistä kappaletta myöten ja julkaistiin alkuperäisessä asussaan vasta 1950-luvulla.
- Ilmari Kianto oli mielenkiintoinen persoonallisuus. Hän on meidän nimekkäistä kirjailijoistamme ehkä se, jolla on ollut eniten vaikeuksia sensuurin kanssa. Nämä vaikeudet johtuivat siitä, että Kianto oli intohimoinen tolstoilainen. Hän ei hyväksynyt valtiokirkkoinstituutiota ja hän puolusti yksilöiden oikeutta tulkita itse uskonoppeja, ajatella vapaasti ilman dogmien kahleita.-Erityisen kuuluisaksi on tullut Kiannon novellikokoelma Pikku syntejä, jossa oli neljä novellia, jotka käsittelivät leikilliseen sävyyn Raamatun kertomuksia. Kiantohan ei siinä mielessä uskonut mitenkään Raamatun kirjaimelliseen auktoriteettiin ja loukkaamattomuuteen, varsinkin Vanhaa testamenttia hän kutsui heprealaisiksi saduiksi. Uusi testamentti oli se mikä oli Kiannolle pyhää. Mutta tällainen näkemys poikkesi kirkon opista ja aiheutti Kiannolle aika paljon hankaluuksia. - Itse asiassa Kianto selvisi kuitenkin vähillä rapsuilla, hän sai pienet sakot Jumalan pyhän sanoman pilkkasta, mutta varsinaisesta jumalanpilkkasyytteestä hänen kohdallaan luovuttiin.
- Vanhassa rikoslaissa tärkeimmät uskontorikokset olivat jumalanpilkka, joka oli hyvin vahva, hyvin vakava rikos, ja Jumalan pyhän sanan pilkka, joka oli vähämerkityksellisempi rikos. Ja Jumalan pyhän sanan pilkasta saattoi selvitä sakoilla, tai yleensä pääasiassa selvittiin sakoilla, kun taas jumalanpilkka saattoi viedä kuritushuoneeseen. Ja on tapauksia, joissa on puolen vuoden kuritushuonetuomioita tullut esim. sanomalehden toimittajille.
- Nykyisessä rikoslaissahan on enää jäljellä jumalan pilkka, toisin sanoen voi ajatella niinkin, että tavallaan lievempi asia on jätetty kriminalisoimatta ja on jätetty ainoastaan jumalanpilkkapykälä.
Matti P. Pulkkinen
Kielletyt kirjat televisio-ohjelma 21.11.1994
1909
Kianto, Ilmari (1874 - 1970)
Pikku syntejä, 1909
Vapaa-ajattelijana Kianto hyökkäsi vuosisadan alussa valtionkirkkoa vastaan ja piti Raamattua "hebrealaisina satuina". Pikku syntejä sisälsi parodisia tulkintoja näistä "saduista", joissa ironisesti muunneltiin Aatamin ja Eevan tarinaa, kuvattiin kapteeni Nooaa totilasin ääressä jne. Paheksuttavimmaksi osoittautui Abraham ja Saara, jonka Kianto julkaisi Satamatyömies-lehdessä. Pikku syntejä vastaan nostettiin painoylihallituksen ja Porvoon tuomiokapitulin toimesta syyte, ja asia käsiteltiin Helsingin raastuvanoikeudessa. Päätös oli kirjailijalle vapauttava.
Maiju Lassilan Irmari Rantamalan nimellä Työmiehessä julkaisemat Porvarikirjeet joutuivat sensuuriin, ja niistä poistettiin mm. ennustus tulevasta luokkasodasta.
1910-1948
Suomen kansan vanhat runot (1910-1948), 33 osaa.
Teoksella oli laatimisajankohtanaan kansallista identiteettiä kohottava merkitys, ja teossarjan luonne oli monumentaalinen. Suorasukaisia runoja on karsittu toimitustyön yhteydessä, mikä on ollut ajankohdan yleinen käytäntö. Teoksessa on julkaistu pääosin tallennettu suomalainen kansanrunous, mm. yhtä lukuunottamatta kaikki Sampsa Pellervoisen noudannan hedelmällisyysmyytteihin ja -riitteihin liittyvät rinnakkaisrunot. Teos on tarkoitettu lähinnä tutkijoille. (Matti Suurpää, MMM, 1965, 298). Täydennysosa on tulossa.
1933
Uskela, Kaarlo (1878 - 1922)
Pillastunut runohepo, 1921
1910-luvulla takavarikoitiin Uskelan useimmat teokset.
Osittain ateistinen ja kirkonvastainen runokokoelma Pillastunut runohepo havaittiin vaaralliseksi vasta 12 vuotta myöhemmin, 1933; sen jäljellä olleet kappaleet takavarikoitiin ja tuhottiin.
Takavarikko on tyypillinen 1930-luvun monien poikkeuslakien ja asetusten vilkastuttamalle painokannetuomioiden kaudelle. 1930-luvulla Elli Tompurin runoillasta Kaunis Saksa - poltettua runoutta tehtiin ilmianto Valpolle. Katri Valan Aseettomuuden voima -runoa käytettiin ainakin kahdesti valtiopetossyytteen perustana. Yksi urheiluseura lakkautettiin Valan Uhrijuhla -runon vuoksi, koska sitä pidettiin epäisänmaallisena ja maanpetoksellisena.
Velde van de, Th.
Täydellinen avioliitto. Sen fysiologian ja tekniikan tutkimus. 2. p. Kustannus Oy Valo, 1933
Sukupuolioppaiden klassikko. Teosta säilytettiin eräissä kirjastoissa ns. myrkkykaapissa, josta kirjoja annettiin lainaksi vain täysi-ikäisille lainaajille.
1930-35
Haanpää, Pentti (1905 - 1955)
Haanpää ei suostunut WSOY:n vaatimiin novellikokoelmaa Kenttä ja kasarmi koskeviin poistoihin. Kirjan kustansi sosialidemokraattinen Kansanvalta. Kenttä ja kasarmi (1928, N) loukkasi isänmaallisia piirejä ja aiheutti Haanpään kustannuskiellon 1930-35. Mika Waltari kirjoitti Haanpäälle ilmeisesti tilauksesta vastakirjan Siellä missä miehiä tehdään (1929). Yli kymmenen kustantajaa hylkäsi pääteoksen Noitaympyrä, jonka Haanpää oli kirjoittanut 1931; se kustannettiin vasta 1956. Painamatta jäi aikanaan myös Vääpeli Sadon tapaus.
Tulenkantajat-lehdessä (1933-34) julkaistiin Nivalan konikapinaa käsittelevät Pulamiehet puhelevat ja Pulamiehet lähtevät liikkeelle, joita vastaan oikeusministeriö nosti syytteen ja raastuvanoikeus tuomitsi, koska vuoropuhelussa oli "Raamatusta lainaamalla ja halventavaa esitystapaa käyttäen levitetty lausumia, jotka olivat omiansa halventamaan julkista viranomaista ja laillista yhteiskuntajärjestystä". Haanpää ja päätoimittaja Erkki Vala tuomittiin 2 000 mk sakkoihin, jotka hovioikeus alensi 1 200 mk tai 60 päivän vankeuteen. Haanpää oli valmis vankeuteen, mutta koottu Haanpää-rahasto maksoi varattoman kirjailijan sakot. Kirjeessään Valalle hän edellytti, että viranomaiset antaisivat ohjesäännön, joka kuvaisi, millaisia kirjallisuuden kuvaamien henkilöiden tulisi olla. Välirauhan aikana 1940-41 ja aselevon 1944 jälkeen Haanpäätä vaadittiin poistamaan Korpisotaa-teoksen (1940) ja Juttujen (1946) ryssä-sanat.
1935
Hasek, Jaroslav (1883 - 1923)
Kunnon sotamies Svejkin seikkailut maailmansodassa, 1920-23
Erkki Vala
julkaisi 1935 Tulenkantajat-lehdessä otteita romaanista ja sai tuomion uskonnollisten arvojen rienaamisesta. Vala sovitti sen sakoilla. Julkaistuaan otteita eurooppalaisten lehtien ns. Antikais-oikeudenkäyntikirjoittelusta Vala sovitti saadun tuomion kuukauden vankeudella Katajanokan lääninvankilassa 1936. Svejk oli sallittu ruotsinkielisenä.
1939-1940
Olsson, Hagar (1893 - 1978)
Lumisota (näytelmä); ohj. Eino Salmelainen
Katri Veltheim kertoo teoksessa Tuntematon vuosikymmeneni 30-luku (1989, s. 209-210), miten Eino Salmelainen ohjasi Olssonin Lumisota-näytelmää syksyllä 1939. Olsson sijoitti tapahtumat ulkoministerin Rudolf Holstin perheeseen. Kun näytelmää syksyllä alettiin harjoitella, repliikkejä oli muuteltava alituisesti, 'ajan painostuksesta'. Lopulta teatteri sai ulkoministeriöltä kirjeen, joka kielsi näytelmän harjoitukset. Sittemmin kirje on hävinnyt eikä tiedetä, kuka oli ministeriötä informoinut. Lopulta Salmelainen ja näyttelijät tunsivat Veltheimin mukaan helpotusta, koska poliittinen tilanne oli tuonut näytelmään liian kovan paineen.
1941
Hämäläinen, Helvi (1907 - )
Säädyllinen murhenäytelmä I-II, 1941
WSOY hyväksyi Helvi Hämäläisen sivistyneistöromaanin 1939 ja onnitteli kirjailijaa mestariteoksesta. Teos oli tarkoitus julkaista jouluksi 1939 ja se painettiin. Kustantamo pyysi kuitenkin asiantuntijalausuntoja: V.A. Koskenniemi ehdotti teoksen julkaisematta jättämistä, koska se oli "taiteellisesti ala-arvoinen, tyylitön ja mauton". Elsa Enäjärvi-Haavio piti arveluttavana henkilöiden tunnistettavutta (Tyyni ja Oiva Tuulio, A-M Tallgren, Olavi Paavolainen). Painettu versio tuhottiin, ja toimitusjohtaja Jalmari Jäntti antoi Yrjö Kivimiehen tehtäksi saattaa teos julkaisukuntoon. Kaksi lukua teoksesta poistettiin. Toisessa oli mm. viittauksia homoseksualismiin. Suurimmat poistot koskivat kansallissosialistista Saksaa; lopulta lähes kaikki Euroopan ajankohtaisiin tapahtumiin liittyvä aines poistettiin. Luvussa Klubin jäseniä kuvattiin PEN-klubin kokousta, ja se sisälsi kritiikkiä Hitleristä ja kansallissosialistien kulttuurivihamielisyydestä; ne poistettiin myös muista luvuista. Muutokset tehtiin välirauhan aikana keväällä ja kesällä 1940; teos ilmestyi huhtikuussa 1941 hieman ennen uutta sotaa saksalaisten jo liikehtiessä Suomessa.
1944
Sinervo, Elvi (1912 - 1986)
Pilvet, 1944
Sinervo kirjoitti runokokoelmansa Hämeenlinnan naisvankilassa kärsiessään valtiopetostuomiota osallisuudesta Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran toimintaan. Eräs latojavanki kirjoitti runot puhtaaksi wc-paperille ja toinen kirjansitojavanki sitoi kokoelman vanginpuvusta tehtyihin kansiin. Kirja kiersi salassa poliittisten vankien keskuudessa, ja se julkaistiin kirjailijan vapauduttua syksyllä 1944.
Sinervon mappi Valtiollisen poliisin arkistoissa (kansallisarkisto, valtionarkisto) on muhkea. Kirjailijaa on seurattu vuosien ajan ja mm. hänen kirjoituskoneen hankintansa on rekisteröity tarkoin:
"Pöytäkirja, jonka allekirjoit-
tanut laati alla selviävän asian johdosta
toimittamassaan kuulustelussa Helsingissä val-
tiollisessa poliisissa tammikuun 7 päivänä
1941 tutkittaessa Elvi Aulikki S i n e r v o
Ryömän syyllistymistä lentolehtisten laatimi-
seen ja levittämiseen. ---
Osti kesällä 1940 Mikonkadulla sijaitsevsta Platina-
nimisestä liikkeestä käytetyn Remington-merkkisen kirjoitusko-
neen noin 3400 markan hinnasta. Osti koneen vähittäismaksulla
ja sovittiin, että kuulusteltava maksaa koneesta 300 markkaa
kuukaudessa paitsi alussa käsirahana 1000 markkaa. Koska kuu-
lusteltava oli luovuttanut SNS:n käyttöön joukon huonekaluja,
lamppuja y.m. avusti seura kuulusteltavaa maksamalla käsira-
hasta 1000 markasta puolet, siis 500 markkaa. Kuulustelta-
van seuralle luovuttamasta vanhasta makuuhuoneenkalustosta
oli sovittu, että seura maksaa siitä 1500 markkaa.Myöhem-
min seura on maksanut velkaansa siten, että se on hoi-
tanut kuulusteltavan kirjoituskoneen ostosta aiheutuneet vähit-
täismaksut, joita itse siis ei ole hoitanut. Ostettuaan ko-
neen luovutti sen heti SNS:n käyttöön ja oli se siellä
aina siihen saakka kun valtiollisen poliisin miehet toisen
kerran kävivät SNS:n toimistossa, siis sen lakkauttamisen
jälkeen. Kävi tällöin, peläten koneen joutuvan mahdollisesti
takavarikoiduksi seuran omaisuutena hakemassa koneen toimis-
tosta ja toi sen kotiinsa, jossa se edelleenkin on. Kukaan
vieras henkilö ei ole koneella kirjoittanut tämän jälkeen.
Kesällä, miehensä jo jouduttua turvasäilöön, antoi seu-
ran käyttöön miehensä omistaman kassakaapin. --- ---
Edellä oleva luettiin kuulusteltavalle etsivä Kalervo
Peltosen läsnäollessa tammikuun 7 päivänä 1941 ja myönsi
hän sen oikein ja kertomansa mukaan laadituksi, mutta kiel-
täytyi sitä kirjoittamasta alle, koska sanoi itsellään ole-
van epäilyksiä valtiollista poliisia kohtaan.
Kuulustelun päätyttyä Elvi Sinervo-Ryömä sai poistua. ---
Vakuudeksi:
1944-1946 KIRJASTOISTA JA KIRJAKAUPOISTA POISTETTU KIRJALLISUUS
"On totta kai todettava, että se tieto, ne kirjat, jotka julkaistiin meillä ennen sotaa ja eritoten sodan aikana, olivat jossakin määrin yksipuolisesti väritettyjä. Toisaalta nyt voidaan sanoa myös tänä päivänä, että nämä kirjat nähtiin, tulkittiin hyvin paljastavina Neuvostoliiton sisäisistä olosuhteista. Nehän ovat monessa tapauksessa osoittautuneet olevan tänä päivänä täyttä totta, karmeaa totuutta."
Professori Sven Hirn
Kielletyt kirjat -televisio-ohjelma 21.11.1994.
1944-1946 KIRJAKAUPOISTA POISTETTU KIRJALLISUUS
Suomen kustannusyhdistys lähetti kirjakaupoille kaksi kirjettä, 25.10.1944 ja 1.10.1945, joissa kehotettiin poistamaan näytteiltä ko. teokset (yht. 288 teosta) ja lopettamaan niiden myynti.
25.10.1944
WSOY
Hamlin, Työmiehenä Venäjällä.
Hitler, Taisteluni.
Huurre, Sirpin ja moukarin alla.
Jaakkola, Suomen idänkysymys.
Jaakkola, (Saman teoksen vieraskiel. laitokset).
Kaila, Meriupseerista työmieheksi.
Kurko, Inkerin suomalaiset GPU:n kynsissä.
Kuusi, Runon ja raudan kirja.
Leiviskä-Kärki, Itä Karjala.
Marttina, Miesten syöjiltä sijoilta.
Pantenburg, Venäjä uhkaa Pohjolaa.
Scheinius, Punainen tulva nousee.
Siiras, Viro neuvostokurimuksessa.
Vatjalainen, Vihreä Lotta bolsevikkien maassa.Voittomme päivät, vihko I-III.
Otava
Aminoff, Karjala lännen etuvartiona.
Aropakkanen, Isä - me pääsimme tänne.
Juva, Idän uhkan varjossa.
Tigerstedt, Vastavakoilu iskee.
Waltari, Neuvostovakoilun varjossa.
Leino, Kansallissosialismi.
Rosenberg, Uutta Eurooppaa kohti.
Saksan tie.
Öhquist, Kolmas valtakunta.
Salminen, Viena-Aunus.
Kato, Sodan uudet kasvot.
Essad bey, Stalinin sisäinen sota.
Popoff, Tsheka.
Popoff, Neuvostotähden alla.
Tsernavin, Pako Neuvosto-Venäjältä.
Mosseg, Hätähuuto kansojen vankilasta.
Mosseg, Totuus bolsevismista.
Penttilä, Kalpea Kamala.
Penttilä, Kalpean Kamalan kosto
Penttilä, Kalpean kamalan seikkailut jatkuvat.
Penttilä, Prinsessa eksyy tieltä.
Olli, Pisteet lopussa.
Olli, Vastikekastike.
Vainio, Metsäsissejä.
Rymy-Eetu ja Hymy-Freetu.
Rymy-Eetun jymyvoitto.
Puntari-Koukku, Sattumia.
Valentin, Terve vaan, terve.
Suur-Suomen runoja.
Haarla, Idän laumoja päin.
Helanen, Anni, Sotatalvi.
Kettunen, Sotiva Suomi.
Riipinen, Kun se alkoi.
Juva-Merikoski-Salmela, Itä-Karjalan vaiheita.
Merikoski, Suuren Suomen kirja.
Penttilä, Karjalan lasten aapinen.
Saraja, Lunastettu maa.
Wikberg, Olin sotavankina.
Onttoni-Miihkali, Raatteen tieltä Vuonniseen.
Onttoni, Heräävän elämän maa.
TK-rintamakirjeenvaihtajat etulinjoilla 1-8.
Pakkorajalta Äänislinnaan.
Sotilaan laulukirja.
Miesään. laul.ohjelmistoa 13,15,16 vihko.
Sekaäänisiä lauluja 146 vihko.
Gummerus
Karlgren, Punainen diktaattori.
Mothander, Paroneista bolsevikkeihin.
Valkonen, Maisterin seikkailut mailla ja merellä.
Kiviranta, Sellaista se on.
Tuomola, Neuvostovakoilija.
Mustonen, Jumalattomuusliike ja T.J.L.Neuvosto-Venäjällä.
Karisto
Erho, Karhumäessä kummittelee.
Jaakkola, Veskelyksen sissit.
Jyränkö, Kun itä yllätti.
Karhumäki, Miesten matkassa.
Kiviranta, Iskujoukossa Kannaksella.
Kiviranta, Ryhmä Liiri.
Kiviranta, Kuukausi vihollisleirissä.
Kiviranta, Sotapolulla Sortavalaan.
Kukkonen, Suomussalmen suksisissit.
Kukkonen, Ryssän kintereillä.
Kukkonen, Ryssän selustassa.
Kukkonen, Raatteen tiellä.
Onttoni-Miihkali, Suomussalmen sotatanterilla.
Perälä, Sissinä ja motinvartijana.
Pulla, "Ja pöh."
Pulla, "Jees, punamultaa."
Pulla, "Ole viisaasti höperö."
Pulla, "Jees, mullikuhnuri."
Pulla, "Oikea antifilatelisti."
Reponen, Etulinjoilla.
Reponen, Kaukjärven huimat sissit.
Tsernavin, Puhun äänettömien puolesta.
Vasiljev, Ohrana ja Tsheka.
Suomen kirja
Aalto, Karjalan kotkat.
Jahvetti, Suomi Neuvostoliiton radiossa.
Jahvetti, Finland i Rådsförbundets radio.
Koskenniemi, Finnland, Schield des Nordens.
Koskenniemi, Finlandia, Soudo del Nord.
Pälsi, Voittajien jäljissä.
Suomi ja Neuvostoliitto. Finland and Russia.
Suomi taistelee. (Ja vieraskiel. laitokset).
Niemi, Neuvostokasvatti.
Tasavallan pres. Risto Rydin radi/o/puhe 6.12.1942.
(Ja saman kirjasen vieraskieliset laitokset).
Hildun, Die Murmanbahn. (Myös englanniksi ja ranskaksi.).
Holger Schildt
Bratt, Ödet österifrån.
Flack, Vi marschera för vårt land.
Hitler, Min kamp.
Hitler, Från vanmakt till världsmakt.
Huurre, Under hammaren och skäran.
Jaakkola, Finlands östproblem.
v. Jungenfeldt, Pansar i täten.
Kraus, Stalins Ryssland.
Miihkali, Som frontofficer i Suomussalmi.
Mothander, Baroner, böndar och bolsjeviker.
Sandström, Det hände mig i Novorossijsk.
Saraja, Det friköpta landet.
Tyskland talar.
Söderström & Co
Aminoff, Mellan svärdet och kroksabeln.
Balodis, Våld och frihet.
Fagerholm, Den tyska arbetsfronten.
Finland från krig till krig.
Friang, De dogo inte förgäves.
Gummerus, Ukraina under bolsjevikhotet.
Hilden, Murmanbanan.
Kampen om Östkarelen.
Kentrschynskyi, Sanningen om Ukraina.
Kerttu, Men grunden står kvar.
Rosberg, Intryck från Tysklands autostrador.
Raguza, Kaukasien - min fosterjord.
Sarrimo, Krigsfånge i Sovjet.
Scheynius, I väntan på undret.
Schoultz, Atlantikschlacht.
Souvarine, Stalin.
Tigerstedt, Statspolisen slår till.
Valtari (sic), i (sic) sovjetspionagets skugga.
Eri kustantajia
Tapola, Täysikuu.
Outsider, Vakooja B Z 7.
Nuorvala, Vakoojana Arkangelissa.
Gogin sota.
Nauticus, /Waltari/, Totuus Virosta.
Tuura, Työkansan viholliset/.
Ensimmäiset aseveljemme.
Suomalaisten ristiretki.
Nykänen, Suomen uusi tie.
Jokinen, Palava maailma.
Kentrschynskyi, Ukrainan vapaustaistelu.
Snellman, Suomen vuosisataislaulu.
Sotanuotio, Pohjolan sankarit.
Düring, Friede auf Erden.
|
|
|
|
1.10.1945
WSOY
Alanen, Yksilö ja yhteisö.
Cederberg, Suomen uusinta historiaa.
Dwinger, Valkoisen ja punaisen välillä.
Eräs, Valtiollinen tervahöyrymme.
Helanen, Ankarat tähdet.
Hellaakoski, Vartiossa.
Hiisivaara, Narva.
Kahma, Deutsche Lieder - English Songs.
Karimo, Karjalan nousu.
Katajavuori, ym. Suomen suvun kirja.
Kivistö-Oksala, Maanpuol. alk. oppikirja.
Konkka, Kahden maailman rajalla.
Koskenniemi, Sota rauhan rakentajana.
Krämer-Kataja, Deutsches Leben.
Kuomanen, Isänmaan hist. tuokiokuvina.
Laaman, Kommunismin toteutt. Venäjällä.
Lausa, Mihin menet, Suomen kansa.
Müllern, Sitä ei ole kerrottu lehdissä.
Olsoni, Venäjä ennen ja nyt.
Paley, Muistoja Venäjältä.
Palolampi, Viimeinen vastaisku.
Pekkanen, Ajan kasvot.
Rahmanova, Laitakaupungin kivijalassa.
Rahmanova, Punaisessa myrskyssä.
Rahmanova, Uusien ihmisten tehdas.
Rahmanova, Ylioppilaita, rakkautta ja kuol.
Rintamakirjeitä rakastetulle.
Siippainen, Loppuun sakkka.
Sotilaspojan taskukirja 1942 ja 1943.
Tiilikainen, Radioselostajana tulilinjoilla.
Wrangel, Maaorjuudesta bolsevismiin.
Otava
Halter, Suomen kahleet murtuvat.
Kaarela, Tuntematon suomalainen sotilas.
Kianto, Vienan Karjala - Kalevalan kehto.
Krasnov, Kaksoiskotkasta punalippuun.
Linnus, Ilmojen miekka.
Santavuori, Miesten taistelu.
Strohmeyer, Syöksypommittajat.
Virkkunen, Suomen taist. armeijan henki.
Härkönen, Osaveljet.
Härkönen, Suomen Termopylai.
Kivimaa, Lumikevät.
Nuorto-Salola, Isänmaan runo.
Tarkiainen, Karjalan laulu.
Parviainen, Sotapesässä (Ot.näyt.).
Vasama, Serkukset sodassa (Poikain s.k.).
Kivimaa, Valon ja pimeyden manner.
Arti, Lauluja lottain rintamalta.
Leijonapojat II.
Ensimmäiset kranaatit y.m. kertomuksia.
Aunuksen retken muistojulkaisu.
Brotherus, Suomen historiaa taskussa.
Haartman, Francon armeijasta Kollaanjoelle/.
Jungenfeld, Panssarien taistelu.
Juva, Suomen taistelu itää vastaan.
Kesäkuun 4:s päivä 1942.
Kivimaa, Eurooppalainen veljeskunta.
Kurko, Latvian vapaustaistelu.
Mussolini, Puhun Brunon kanssa.
Ratkaisun hetkiä (Rytin puheita).
Tasavallan pres. Risto Rytin puhe valtiopäiväin avajaisissa 3.2.1942. Timonen, Lenin.
Vatanen, Kriisien ja sodan maailma.
Vatanen, Saksan sotureita.
Vatanen, Ukrainan valloittaja ja Pietarin ja Moskovan piirittäjät.
Coudenhove-Kalergi, Stalin ja Kumpp.
Ingman, Lausuntoja Suomen sisäpol.k.
Ingman, Suomen turvallisuus.
Ingman, Poliittisia suuntaviivoja.
Peitsi, /Kekkonen, Urho/, Kansa taistelee elämästään.
Peitsi, Suomen kansan eheytymisen tie.
Peitsi, Eheytynyt kansa taistelee elämästään.
Somersalo, Totuus Neuvosto-Venäjästä.
Suviranta, Tuotantopoliittisia kysymyksiä.
Brummer, Sanomalehtimiehenä diktatuurimaissa.
Enckell, Viesti erämaasta.
Hämeen- Anttila, Inkeri.
Itä-Karjalan paikannimien luettelo.
Näsi-Ovaska, Laatokan mainingit.
Pietari ympäristöineen ja Inkeri.
Räikkonen, Heimokirja.
Havas, Suursaari ja Kymenlaakso.
Valamo.
Viipuri.
Viipuri ennen ja nyt.
Suomen nähtävyyksiä.
Halsti, Suomen puolustaminen.
Järvinen, Panssarijoukot ja venäl.p.
Kaljunen, Sotilaspoikajohtajan kasvatus.
Kaljunen, Uppfostring- och undervisnings lära för soldatgosseledare. Karhu, Neuvostoliiton sotilasmaantieto.
Neuvostoliiiton lentokoneet keväällä 1942.
Ohls. Suojeluskuntapoikain rata- ja kenttäurheilun pistetaulukko.
Suojeluskuntajärjestön lakikirja.
Kyytinen, Ratkaisun vuodet.
Lotta-Svärd (Luukkonen-Viherjuuri).
Puhtain asein. Mannerheimin päiväkäskyjä.
Sihvo, Jääkärin morsian.
Suomen suojeluskunnat.
Härkönen, Karjalan heimotyö.
Karjalan keskushallitus.
Gummerus
Gummerus, Ukrainan murrosajoilta.
Haahtela, Kuningas Toton vankina.
Itkonen, Rajalta rajalle ja ylikin.
Karjalan historiaa (Hist.aitta).
Kojo, Kymmenen savun kylä.
Suur-Suomen koulu.
Väänänen, Nuoriso aseissa.
Valistus
Merikoski, Suuren Suomen kirja.
Penttilä, Karjalan lasten aapinen.
Juva-Merikoski-Salmela, Itä-Karjalan vaiheita.
Aura
Karrakoski, Siipirikkona kotirintamalla.
Bro
Valros, Sovjet i sällskap.
Andersson, Mot bolsjevismen.
Stål, I landet utan söndag.
Schildt
Johannsson, Soldater.
Söderstöm & Co.
Enckell, Jägarnas historia.
Engdahl, Värld i vardande.
Erho, Hjältarna vid summa.
Fast, Stormakterna och Norden.
Fey-Rehkämper, Härdat kamratskap.
Finland i krig.
Finlandssvenska frontjournalister.
I fält med Finlands armé.
Jacobsson, Bismarck och vår tid.
Hartman, Fienden i siktet.
Hornborg, Varför kämpar Finland.
Hantschel, Baku.
Hjärner, Blått och frontgrått.Molnar, Vi låg framför Hangö.
Nielsen, Europas framtid.
Palolampi, Sista motanfallet.
Petander, Nordens väg.
Petander-Kleen-Örne, Nordens förenta stater.
Wikberg, Jag var krigsfånge.
Wirtanen, Ett enat Norden - Yhtynyt Pohjola.
Ödemarkskämpar.
1944-1946 KIRJASTOISTA POISTETTUJA TEOKSIA
Aakkosellinen luettelo
(Bibliografiset tiedot ja oikeinkirjoitus vastaavat alkuperäisen luettelon tietoja)
Aalto, Karjalan kotkat.
Alanen, Yksilö ja yhteisö.
Aminoff, Karjala lännen etuvartiona.
Aminoff, Mellan svärdet och kroksabeln.
Andersson, Mot bolsjevismen.
Aropakkanen, Isä - me pääsimme tänne.
Arti, Lauluja Lottain rintamalta.
Aunuksen retken muistojulkaisu.
Balodis, Våld och frihet.
Bratt, Ödet österifrån.
Brotherus, Suomen historiaa taskussa.
Brummer, Sanomalehtimiehenä diktat.m.
Cederborg, Suomen uusinta historiaa.
Coudenhove-Kalergi, Stalin ja Kumpp.
Düring, Friede auf Erden.
Dwinger, Valkoisen ja punaisen välillä.
Enckell, Jägarnas historia.
Enckell, Viesti erämaasta.
Engdahl, Värld i vardande.
Ensimmäiset aseveljemme.
Ensimmäiset kranaatit y.m. kertomuksia.
Eräs, Valtiollinen tervahöyrymme.
Erho, Hjältarna vid summa.
Erho, Karhumäessä kummittelee.
Essad bey, Stalinin sisäinen sota.
Fagerholm, Den tyska arbetsfronten.
Fast, Stormakterna och Norden.
Fey-Rehkämper, Härdat kamratskap.
Finland från krig till krig.
Finland i krig.
Finlandssvenska frontjournalister.
Flack, Vi marschera för vårt land.
Friang, De dogo inte förgäves.
Gogin sota.
Gummerus, Ukraina under bolsjevikhotet.
Gummerus, Ukrainan murrosajoilta.
Haahtela, Kuningas Toton vankina.
Haarla, Idän laumoja päin.
Haartman, Francon armeijasta Kollaanjoelle/.
Halsti, Suomen puolustaminen.
Halter, Suomen kahleet murtuvat.
Hämeen -Anttila, Inkeri.
Hamlin, Työmiehenä Venäjällä.
Hantschel, Baku.
Härkönen, Karjalan heimotyö.
Härkönen, Osaveljet.
Härkönen, Suomen Termopylai.
Hartman, Fienden i siktet.
Havas, Suursaari ja Kymenlaakso.Helanen, Ankarat tähdet
Helanen, Anni.
Hellaakoski, Vartiossa.
Hiisivaara, Narva.
Hilden, Murmanbanan.
Hilden, Die Murmanbahn. (Myös englanniksi ja ranskaksi).
Hitler, Från vanmakt till världsmakt.
Hitler, Min kamp.
Hitler, Taisteluni.
Hjärner, Blått och frontgrått.
Hornborg, Varför kämpar Finland.
Huurre, Sirpin ja moukarin alla.
Huurre, Under hammaren och skäran.
I fält med Finlands armé.
Ingman, Lausuntoja Suomen sisäpol.k.
Ingman, Poliittisia suuntaviivoja.
Ingman, Suomen turvallisuus.
Itä-Karjalan paikannimien luettelo.
Itkonen, Rajalta rajalle ja ylikin.
Jaakkola, (Saman teoksen vieraskiel. laitokset).
Jaakkola, Finlands östproblem.
Jaakkola, Suomen idänkysymys.
Jaakkola, Veskelyksen sissit.
Jacobsson, Bismarck och vår tid.
Jahvetti, Finland i Rådsförbundets radio.
Jahvetti, Suomi Neuvostoliiton radiossa.
Järvinen, Panssarijoukot ja venäl.p.
Johannsson, Soldater.
Jokinen, Palava maailma.
Jungenfeld, Panssarien taistelu.
Juva, Idän uhkan varjossa.
Juva, Suomen taistelu itää vastaan.
Juva-Merikoski-Salmela, Itä-Karjalan vaiheita.
Jyränkö, Kun itä yllätti.
Kaarela, Tuntematon suomalainen sotilas.
Kahma, Deutsche Lieder - English Songs.
Kaila, Meriupseerista työmieheksi.
Kaljunen, Sotilaspoikajohtajan kasvatus.
Kaljunen, Uppfostring- och undervisnings lära för soldatgosseledare. Kampen om Östkarelen.
Karhu, Neuvostoliiton sotilasmaantieto.
Karhumäki, Miesten matkassa.
Karimo, Karjalan nousu.
Karjalan historiaa (Hist.aitta).
Karjalan keskushallitus.
Karlgren, Punainen diktaattori.
Karrakoski, Siipirikkona kotirintamalla
Katajavuori, ym. Suomen suvun kirja.
Kato, Sodan uudet kasvot.
Kuusi, Runon ja raudan kirja.
Kentrschynskyi, Sanningen om Ukraina.
Kentrschynskyi, Ukrainan vapaustaistelu.
Kerttu, Men grunden står kvar.
Kesäkuun 4:s päivä 1942.
Kettunen, Sotiva Suomi.
Kianto, Vienan Karjala - Kalevalan kehto.
Kivimaa, Eurooppalainen veljeskunta.
Kivimaa, Lumikevät.
Kivimaa, Valon ja pimeyden manner.
Kiviranta, Iskujoukossa Kannaksella.
Kiviranta, Kuukausi vihollisleirissä.
Kiviranta, Ryhmä Liiri.
Kiviranta, Sellaista se on.
Kiviranta, Sotapolulla Sortavalaan.
Kivistö-Oksala, Maanpuol. alk. oppikirja.
Kojo, Kymmenen savun kylä.
Konkka, Kahden maailman rajalla.
Koskenniemi, Finlandia, Soudo del Nord.
Koskenniemi, Finnland, Schield des Nordens.
Koskenniemi, Sota rauhan rakentajana.
Krasnov, Kaksoiskotkasta punalippuun.
Krämer-Kataja, Deutsches Leben.
Kraus, Stalins Ryssland.
Kukkonen, Ryssän kintereillä.
Kukkonen, Ryssän selustassa.
Kukkonen, Suomussalmen suksisissit.
Kuomanen, Isänmaan hist. tuokiokuvina.
Kurko, Inkerin suomalaiset GPU:n kynsissä.
Kurko, Latvian vapaustaistelu.
Kyytinen, Ratkaisun vuodet.
Laaman, Kommunismin toteutt. Venäjällä.
Lausa, Mihin menet, Suomen kansa.
Leijonapojat II.
Leino, Kansallissosialismi.
Leiviskä-Kärki, Itä-Karjala.
Linnus, Ilmojen miekka.
Lotta-Svärd (Luukkonen-Viherjuuri).
Marttina, Miesten syöjiltä sijoilta.
Merikoski, Suuren Suomen kirja.
Miesään. laul.ohjelmistoa 13,15,16 vihko.
Miihkali, Som frontofficer i Suomussalmi.
Molnar, Vi låg framför Hangö.
Mosseg, Hätähuuto kansojen vankilasta.
Mosseg, Totuus bolsevismista.
Mothander, Baroner, böndar och bolsjeviker.
Mothander, Paroneista bolsevikkeihin.
Müllern, Sitä ei ole kerrottu lehdissä.
Mussolini, Puhun Brunon kanssa.
Mustonen, Jumalattomuusliike ja T.J.L.Neuvosto-Venäjällä.
Näsi-Ovaska, Laatokan mainingit.
Nauticus, /Waltari/, Totuus Virosta.
Neuvostoliiiton lentokoneet keväällä 1942.
Nielsen, Europas framtid.
Niemi, Neuvostokasvatti.
Nuorto-Salola, Isänmaan runo.
Nuorvala, Vakoojana Arkangelissa.
Nykänen, Suomen uusi tie.
Ohls. Suojeluskuntapoikain rata- ja kenttäurheilun pistetaulukko.
Olli, Pisteet lopussa.
Olli, Vastikekastike.
Olsoni, Venäjä ennen ja nyt.
Onttoni-Miihkali, Raatteen tiellä.
Onttoni Miihkali, Suomussalmen sotatanterilla.
Onttoni-Miihkali, Heräävän elämän maa.
Onttoni-Miihkali, Raatteen tieltä Vuonniseen.
Outsider, Vakooja B Z 7.
Pakkorajalta Äänislinnaan.
Paley, Muistoja Venäjältä.
Palolampi, Sista motanfallet.
Palolampi, Viimeinen vastaisku.
Pälsi, Voittajien jäljissä.
Pantenburg, Venäjä uhkaa Pohjolaa.
Parviainen, Sotapesässä (Ot.näyt.).
Peitsi, /Kekkonen, Urho/, Eheytynyt kansa taistelee elämästään.
Peitsi, /Kekkonen, Urho/, Kansa taistelee elämästään.
Peitsi, /Kekkonen, Urho/, Suomen kansan eheytymisen tie.
Pekkanen, Ajan kasvot.
Penttilä, Kalpea Kamala.
Penttilä, Kalpean Kamalan kosto.
Penttilä, Kalpean Kamalan seikkailut jatkuvat.
Penttilä, Karjalan lasten aapinen.
Penttilä, Prinsessa eksyy tieltä.
Perälä, Sissinä ja motinvartijana.
Petander, Nordens väg.
Petander-Kleen-Örne, Nordens förenta stater.
Pietari ympäristöineen ja Inkeri.
Popoff, Neuvostotähden alla.
Popoff, Tsheka.
Puhtain asein. Mannerheimin päiväkäskyjä.
Pulla, "Ja pöh."
Pulla, "Jees, mullikuhnuri."
Pulla, "Jees, punamultaa."
Pulla, Kaukjärven huimat sissit.
Pulla, "Oikea antifilatelisti."
Pulla, "Ole viisaasti höperö."
Puntari-Koukku, Sattumia.
Raguza, Kaukasien - min fosterjord.
Rahmanova, Laitakaupungin kivijalassa.
Rahmanova, Punaisessa myrskyssä.
Rahmanova, Uusien ihmisten tehdas.
Rahmanova, Ylioppilaita, rakkautta ja kuol.
Räikkonen, Heimokirja.
Ratkaisun hetkiä (Rytin puheita).
Reponen, Etulinjoilla.
Riipinen, Kun se alkoi.
Rintamakirjeitä rakastetulle.
Rosberg, Intryck från Tysklands autostrador.
Rosenberg, Uutta Eurooppaa kohti.
Rymy-Eetu ja Hymy-Freetu.
Rymy-Eetun jymyvoitto.
Saksan tie.
Salminen, Viena-Aunus.
Sandström, Det hände mig i Novorossijsk.
Santavuori, Miesten taistelu.
Saraja, Det friköpta landet.
Saraja, Lunastettu maa.
Sarrimo, Krigsfånge i Sovjet.
Scheinius, Punainen tulva nousee.
Scheynius, I väntan på undret.
Schoultz, Atlantikschlacht.
Sekaäänisiä lauluja 146 vihko.
Sihvo, Jääkärin morsian.
Siippainen, Loppuun sakkka.
Siiras, Viro neuvostokurimuksessa.
Snellman, Suomen vuosisataislaulu.
Somersalo, Totuus Neuvosto-Venäjästä.
Sotanuotio, Pohjolan sankarit.
Sotatalvi.
Sotilaan laulukirja.
Sotilaspojan taskukirja 1942 ja 1943.
Souvarine, Stalin.
Strohmeyer, Syöksypommittajat.
Stål, I landet utan söndag.
Suojeluskuntajärjestön lakikirja.
Suomalaisten ristiretki.
Suomen nähtävyyksiä.
Suomen suojeluskunnat.
Suomi ja Neuvostoliitto. Finland and Russia.
Suomi taistelee. (Ja vieraskiel. laitokset).
Suur-Suomen koulu.
Suur-Suomen runoja.
Suviranta, Tuotantopoliittisia kysym.
Tapola, Täysikuu.
Tarkiainen Karjalan laulu.
Tasavallan pres. Risto Rydin radi/o/puhe 6.12.1942.
Tasavallan pres. .. (Ja saman kirjan vieraskiel. laitokset).
Tasavallan pres. Risto Rytin puhe valtiopäiväin avajaisissa 3.2.1942. Tigerstedt, Statspolisen slår till.
Tigerstedt, Vastavakoilu iskee.
Tiilikainen, Radioselostajana tulilinj.
Timonen, Lenin.
TK-rintamakirjeenvaihtajat etulinjoilla 1-8.
Tsernevin, Pako Neuvosto-Venäjältä.
Tsernavin, Puhun äänettömien puolesta.
Tuomola, Neuvostovakoilija.
Tuura, Työkansan viholliset/.
Tyskland talar.
v. Jungenfeldt, Pansar i täten.
Väänänen, Nuoriso aseissa.
Vainio, Metsäsissejä.
Valamo.
Valentin, Terve vaan, terve.
Valkonen, Maisterin seikkailut mailla ja merellä.
Valros, Sovjet i sällskap.
Waltari, Neuvostovakoilun varjossa.
Valtari (sic), i (sic) sovjetspionagets skugga.
Vasama, Serkukset sodassa (Poikain s.k.).
Vasiljev, Ohrana ja Tsheka.
Vatanen, Kriisien ja sodan maailma.
Vatanen, Saksan sotureita.
Vatanen, Ukrainan valloittaja ja Pietarin ja Moskovan piirittäjä. Vatjalainen, Vihreä Lotta bolsevikkien maassa.
Viipuri ennen ja nyt.
Viipuri.
Virkkunen, Suomen taist. armeijan henki.
Voittomme päivät, vihko I-III.
Wikberg, Jag var krigsfånge.
Wikberg, Olin sotavankina.
Wirtanen, Ett enat Norden - Yhtynyt Pohjola.
Wrangel, Maaorjuudesta bolsevismiin.
Ödemarkskämpar.
Öhquist, Kolmas valtakunta.
Kirjastoista poistettiin kirjallisuutta ilman varsinaisia ohjelistoja, ja hajonta oli sen mukaista. Teoksia poistettiin nimekemääräisesti toista tuhatta. Aktiivisimman kärjen muodostivat seuraavat teokset. Täsmälliset määrät ilmestyvät tekemässäni tutkimuksessa, odotettavissa "juhlavuonna" 1996.
OPETUKSESTA HYLÄTYT OPPIKIRJAT 1945
Oppikirjojen tarkastustoimikunnan (as. 21.12.1944) mietintö. S. 2-3.Valtioneuvosto asetti 21.12.1944 asiantuntijatoimikunnan tarkastamaan kansa- ja oppikouluissa sekä seminaareissa käytössä olleita oppikirjoja ja missä määrin niiden joukossa oli sellaisia, "joissa annettiin erheellisiä tietoja ulkomaiden oloista tai jotka muuten voivat vahingoittaa maamme suhteita ulkovaltoihin, sekä tekemään opetusministeriölle esityksiä toimenpiteistä mahdollisten korjausten aikaansaamiseksi". Toimikunnan puheenjohtajaksi kutsuttiin pääjohtaja Lauri Arvi Pellervo Poijärvi ja jäseniksi FT Yrjö Oskar Ruutu ja professori Karl Bruhn. Toimikunta valitsi sihteerikseen FM Arne Gabriel Warosen. Toimikunta esitti poistettaviksi 28 teosta, joista suurin osa historian oppikirjoja. Mm. Juva-Merikoski-Salmelan Isänmaan historian uusin painos vuodelta 1944 s. 272 oli toimikunnan mukaan paikkansapitämätön väite: "Bolsevikit lupasivat Itä-Karjalalle sisäisen itsenäisyyden, mutta eivät pitäneet sanaansa". Samoin samassa teoksessa oli lukuisia kohtia, jotka olivat sisällöltään "hyökkääviä ja sopimattomia". Luonnollisesti maantieteen oppikirjoja jouduttiin uusimaan Suomen pinta-alaa ja rajoja koskevien kohtien osalta, liikennettä koskevien tietojen osalta, entisen Viipurin läänin osalta, Viron, Latvian, Liettuan ja Itä-Karjalan käsittely siirrettiin Neuvostoliiton yhteyteen ja niistä käytettiin nykyistä nimistöä jne.
Poistettavien listan ohella toimikunta oli tarkastanut ja mietinnössään yksityiskohtaisesti esittänyt kymmenien oppikirjojen yksityisiä kohtia, jotka eivät pitäneet paikkansa ja jotka vaativat poistamista tai oikaisemista. Opetusministeriö hyväksyi toimikunnan esitykset, mikä merkitsi kirjojen puhdistamista. Koska uusia kirjoja ei ehditty painaa, oppilaat itse yliviivaamalla sensuroivat kirjoistaan sopimattomat kohdat, repivät lehtiä pois tai liimasivat niitä umpeen - samalla tutustuen huolella aiheeseen.
1. Historia
Hainari-Laitakari: Historiaa kansakouluille II. KJG 1927.
2. Maantiede
Hainari-Laitakari: Kansakoulun historian oppikirja. KJG 1943.
Harkola-Juva: Suomen Suomen historia lukioluokkia varten. O 1943.
Heporauta: Suomen kansan vaiheet muun maailman tapahtumien yhteydessä. WSOY 1944.
Juva-Merikoski-Salmela: Suomen historia moniopettajaisia kansakouluja varten. Otava-Valistus 1943.
Juva-Merikoski-Salmela: Isänmaan historia. Otava-Valistus 1944.
Lidqvist: Uuden ajan historian oppikirja. WSOY 1944.
Mantere-Sarva: Historian oppikirja kansakouluja varten. WSOY 1944.
Sarva-Niemi: Historian oppikirja lukioluokkia varten II. Uusi ja uusin aika. WSOY 1944.
Aro-Rosberg-Poijärvi: Koulun Maantieto. O 1943.3. Suomen kieli
Auer-Merikoski: Maantieto kansakouluja varten. Valistus.
Hakalehto-Salmela: Isänmaa ja maailma. WSOY 1944.
Hänninen: Kansakoulun maantieto ja kotiseutuoppi. Valistus.
Hänninen: Kansakoulun maantieto ja kotiseutuoppi yksiopettajaisia kouluja varten. Valistus.
Leiviskä: Suomen maantiede. WSOY 1941.
Leiviskä: Koulun maantieto. WSOY 1944.
Leiviskä: Kauppa ja talousmaantieto. WSOY 1943.
Leiviskä: Suppea talousmaantiede. WSOY 1941.
Leiviskä: Kansakoulun maantieto. WSOY 1941.
Leiviskä-Jussila: Uusi kansakoulun maantieto. WSOY I 1943. II 1944.
Hänninen: Lyhyt talousmaantieto. Valistus.
Tolvanen: Kansakoulun maantieto. Otava 1937.
Väänänen-Arto: Suomen maantieto. Otava 1937.
Horma-Huntuvuori-Saarimaa: Kansakoulun lukukirja. IV. WSOY 1944.4. Saksan kieli
Maamme-kirja. Topeliuksen Maamme-kirjan mukaelma. WSOY 1944.
Noponen-Tarkiainen: Työ ja isänmaa. Valistus 1943.
Ollinen: Suomalaista kirjallisuutta. Söderströms oy 1928.
Krämer-Katara: Deutsches Leben. WSOY 1942. Mietinnössä on esitelty yksityiskohtaista sisällönanalyysiä ja laajoja tekstipoistoja. Kiinnostuneiden kannattaa tutustua alkuperäiseen mietintöön.
1940-luku
A.F. Airo (1898 - 1985)
Asekätkentäjutusta vangittuna olleen Airon "Liikekannallepano salaliitto" kiellettiin ja se julkaistiin myöhemmin, 1984 lyhennettynä versiona. Teos oli ilmestynyt myös 1979 nimellä Puolustustaisteluni v. 1947 Helsingin jääkiekkoilun kannatusyhdistyksen (sic) kustantamana. Se on graafiselta asultaan mielenkiintoinen: teoksessa on lukuisia painovaiheessa ylimustattuja palkkeja. Nuo kohdat voi lukea Liikekannallepano salaliitto -teoksesta.
Myöhemmän tutkimuksen valossa Airo oli kuitenkin vastuussa asekätkennästä, minkä hän tuolloin kielsi, mutta muuttuneissa suhdanteissa asia on nyt luettu hänelle kunniaksi. Mm. seuraava oli ylimustattu: "Systeemissä paljastuu näin ainakin epäsuora kidutus tunnustukseen, johon sitten houkutukseksi vielä lisätään vangille merkitykselliset lievennykset olosuhteisiin. Tämä Uiton systeemi meni kuitenkin minun kohdaltani rikki, kun eräs sadismia ymmärtämätön vartija toimitti minut oma-alotteisesti lääkärin vastaanotolle 1.10.45."
1944
Tigerstedt, Örnulf (1900 - 1962)
Hemliga stämplingar, 1944
Tigerstedtin teos on oma lukunsa kirjallisuudessamme. Painotyö tehtiin ainakin nimellisesti Ruotsissa kirjan juututtua sensuuriin Suomessa 1944. Tigerstedt pakeni sodan jälkeen Ruotsiin.Teosta painettiin tiettävästi vain neljä (4) kappaletta, joita ei koskaan myyty; kopioita on säilynyt vain muutamia suurimmissa tieteellisissä kirjastoissa, esim. Helsingin yliopiston ja Åbo Akademin kirjastossa. Göran O:son Waltå on julkaissut Tigerstedtistä ansiokkaan väitöskirjan Under black banners.
1945
Uurto, Iris (1905 -1994)
Suomalainen kohtalonäytelmä, Puolustuspuhe ja hyljätyt murhenäytelmät, 1945
Uurto ei saanut yleisinhimillisesti sotaa arvostelleita näytelmiään esitetyksi Suomen Kansallisteatterissa. 'Hyljätyt murhenäytelmät' ilmestyivät koosteena Suomalainen kohtalonäytelmä vuonna 1945.
1946
Paavolainen, Olavi (1903 - 1964)
Synkkä yksinpuhelu I-II, 1946
Paavolaisen sotapäiväkirja Synkkä yksinpuhelu synnytti ensimmäisen sodanjälkeisen kirjasodan. Paavolainen oli palvellut päämajan tiedotusosastolla Mikkelissä ja ilmaisi epäilyään Suomen sodankäyntiä kohtaan ja ennusti Saksan häviön. Teos aiheutti kuohun päivälehdistä pitäjänlehtiin. Paavolainen joutui ns. vaaran vuosina isänmaallis-sotilaallisten piirien uhriksi. Häntä syytettiin jälkiviisaudesta, oman pesän likaamisesta ja kansallisen moraalin heikentämisestä. Rintamamiehiin verrattuna Paavolaisen tiedotusupseerin näkökanta leimattiin kevyeksi. Henkilökohtaisin ja voimakkain kritiikki tuli Valvojassa 1946:9, nimim. Pentti Hillin teilaus teoksesta. Se oli ilmeisimmin päätoimittaja V. A. Koskenniemen oma veto. Teoksen "saama tuomitseva kritiikki lopetti Paavolaisen kirjailijanuran käytännöllisesti katsoen kokonaan" (Kai Laitinen).
Kansallisarkistossa (Valtionarkistossa) Paavolaisesta on säilynyt Valtiollisen poliisin kansio, joka tosin on epäilyttävän ohut. Suurin osa aineistosta on poistettu tai tuhottu. Kiinnostavaa on, että mappia on ajanmukaistettu vielä 1970-luvulla liittämällä siihen uusi hakemistolehti. Jäljellä on enää kiinnostavia, mutta epämääräisiä puhelinkuuntelujen ja varjostusraportteja, jotka eivät anna enää kokonaiskuvaa Paavolaisen seurannasta.
"Allekirjoittaneen, etsivä Juutilaisen, huomattua 7/4-43
että luutnantti Olavi Paavolainen oli tullut lomalle, aloi-
tettiin hänen varjostuksensa.
8/4-43 klo 10,15 aloittivat etsivät Peltonen ja Juuti
lainen luutn. Paavolaisen varjostuksen tämän asunnon Museo-
katu 40 B 40:n edustalla.
Noin klo 11,15 tuli Paavolainen ulos pihan kautta, Ca-
lonius-kadun puolelta. Hänellä oli mukanaan käärössä kukkia.
P. meni suoraan Tunturikatu 6 A 28:aan. Huoneustossa asuu
A.V. Heliö. Täällä viipyi P. aina klo 13,40 asti, jolloin pois-
tui. Hän kulki aika nopeata vauhtia, katsoen välillä kelloaan.
Paavolainen meni nyt Runebergink. 30 A. hammaslääkäri G.S.
Stenroosille. Tuli pois klo 14,35 ja meni asuntoonsa.
Klo 14,45 tuli asunnostaan ja nousi raitiotievaunuun
n:o 5. Nousi pois vaunusta Aleksanterink. ja Fabianinkadun
kulmassa ja lähti kävellen jatkamaan matkaa. Meni sisään
Eteläranta 2:ssa sijaitsevaan huoneustoon, jonka omistaa ham-
maslääkäri Axel Salingre. Asunnon numero 6. Klo 15,50 lähti
P. pois ja meni kävellen Kauppatorille, jossa soitti Esplanaa-
din- ja Fabianinkadun kulmassa olevasta puhelinkioskista.
Jatkoi matkaansa Fabianinkatua pitkin. Tällöin tuli raitiotie-
vaunu n:o 1, ja äkkiä seisahtuessaan pimitti allekirjoittanei-
den näköalan. Paavolainen pääsi livahtamaan tänä, noin 10 sekun-
tin aikana johonkin, joko numeroon 28 tai 32. Kysymykseen voi
tulla Suomen matkatoimisto tai Taidehalli. (korj. salonki). Allekirjoittaneet
odottelivat noin 1/2 tuntia, mutta ei p:tä kuulunut. Kun olimme
Aleksanterinkadun raitiotievaunu pysäkillä ilmestyi P. siihen
ja nousi vaunuun n:o 5 ja ajoi asunnolleen Museok. 40.B.40.
Hki 8/4 -43.
Pentti Juutilainen K. Peltonen
1947
Ludvig Holberg
Jeppe Niilonpoika
Etsivän keskuspoliisin arkistoista (Kansallisarkisto)
Etsivän keskuspoliisin toimesta 1947 seurattiin mm. Savon maaseututeatterin näytäntöjä Keski-Pohjanmaalla. Vaasasta raportoi etsivä Holger Öhman 26.4.1947:
"Osaston saaman tiedon mukaan on iisalmelainen Savon Maaseututeatteri kierrellyt useammalla paikkakunnalla Keski-Pohjanmaalla esittämällä näytelmää Jeppe Niilonpoika propaganda tarkoituksella. Teatteri on esiintynyt 10.8.47 Sievissä, 11.8.47 Rautiossa ja edelleen Reisjärvellä, Kalajoella j.n.e. Näytelmä on esitetty siten, että heti näytelmän viimeisen kuvauksen jälkeen astuu teatterin johtaja, Eikka Nieminen esiin ja alkaa esitelmöidä yleisölle, että näin käy kuten kävi näytelmässäkin, jos valta menee tyhmälle kansalle, tätä on varottava, ei missään tapauksessa saa antaa valtaa oppimattomille työläisille ja talonpojille, sillä silloin on asiat niin huonosti, että ne voivat vaikka hirtättää. Saman esitelmän esittää Nieminen joka paikkakunnalla ja on esitelmä teatteriyleisön arvelun mukaan vaalipropagandaa tulevia kunnallisvaaleja varten."
Vaasassa 26 p:nä elokuuta 1947
Etsivä: Holger ÖhmanLähetetty tiedoksi valtiollisen poliisin pääosastolle II a ja valtiollisen poliisin Savonlinnan osastolle. Valtiollisen poliisin Vaasan osastolla 2. p:nä syyskuuta 1947.
Ylim. osastopäällikkö Valter Rantala
1940 - 1950 -luku
Ayme, Marcel
Vihreä tamma. Kustannusosakeyhtiö Fennia, 1949
Teos kuvasi ranskalaista maalaiselämää; siitä on tehty myös elokuva. Teosta säilytettiin eräissä kirjastoissa ns. myrkkykaapissa, josta kirjoja annettiin lainaksi vain täysi-ikäisille lainaajille.
Boccaccio, Giovanni
Decamerone. Kuvittanut Arne Ungermann. Tammi, 1947
Teosta säilytettiin eräissä kirjastoissa ns. myrkkykaapissa, josta kirjoja annettiin lainaksi vain täysi-ikäisille lainaajille.
Kahn, Fritz
Sukupuolielämämme
Kustannusosakeyhtiö Maapallo, 1945. Saksasta suomennettu sukupuoliopas. Teosta säilytettiin eräissä kirjastoissa ns. myrkkykaapissa.
Vaarallisia suhteita. Kustannustalo, 1946
1700-luvulla kirjoitettu ranskalainen kirjeromaani. 1980-luvulla teoksesta tehty kaksi elokuvaa: Stephen Frearsin Valheet ja viettelijät (1988) ja Milos Formanin Valmont (1989). Teosta säilytettiin eräissä kirjastoissa ns. myrkkykaapissa.
Lawrence, D.H.
Lady Chatterley. K.J. Gummerus, 1950
Lady Chatterleyn rakastajan ensimmäinen suomennos, joka julkaistiin 'karkeita kohtia hieman siistien'. Myöhemmin teoksesta julkaistiin täydellinen versio. Teosta säilytettiin eräissä kirjastoissa ns. myrkkykaapissa
Sopusuhtainen avioelämä
Toim. A. Coestler. Kustannustalo, 1951
Englannista suomennettu sukupuoliopas. Esipuheen mukaan "tämänkaltaiset julkaisut ovat tarpeen vaatimia, koska sodanjälkeinen seurusteluelämän vapautuminen hillikkeistään - ettemme sanoisi sen hurjistuminen - sekä naisten emansipatio vaatii nykyajan ihmiseltä entistä enemmän seksuaalielämän tuntemusta". Teosta säilytettiin eräissä kirjastoissa ns. myrkkykaapissa.
Velde van de, Th.
Avioliiton hedelmällisyys ja syntyvyyden säännöstely. 3.p. Valokirjat, 1953
Teosta säilytettiin eräissä kirjastoissa ns. myrkkykaapissa.
1954
Linna, Väinö (1920 - 1992)
Tuntematon sotilas, 1954
Väinö Linna lähetti 26.9.1954 käsikirjoituksen, jota hän luonnehti "sotaromaaniksi". Kielellisiä korjauksia tehtiin ensimmäisen painoksen vuoropuhelun murreasuun; myöhemmin niitä korjattiin 10. painokseen. Käsikirjoituksesta vähennettiin mm. päällystön ja sodanjohdon arvostelua, sodanaikaisten mielialojen kuvauksia, yksilöpsykologista pohdiskelua, uskontoon ja Raamattuun liittyviä kohtia sekä Mannerheim-mainintoja ja Neuvostoliitto /-liittolainen -kohtia. Linna ei löytänyt perusteluja kaikille poistoille, mutta myöntyi lopulta niihin. Teos ilmestyi kirjakauppoihin joulukuun alussa 1954. Arvostelut olivat yleensä kiittäviä, poikkeuksena Toini Havun tunnettu arvostelu Helsingin Sanomissa. Toini Havun teilauksen jälkeen ("Tuntematon sotilas on paksu, mutta ei suuri sotaromaani.") Linnan teos haluttiin monella taholla nähdä suomalaisen sotilaan ja lotan halventamisena. Kirosanoja laskettiin 224 kappaletta. V.A. Koskenniemi pani arvovaltansa peliin ja vaati lotta Kotilaisen poistamista teoksesta, koska lottien huono maine voisi levitä ulkomaille. Ruotsinkielisessä laitoksessa 1955 lottakohtaus sai toisen muodon. Tuntematon sotilas aiheutti ensimmäisen ns. kirjasodan, jonka aikana koottiin julkilausumia ja vaadittiin sensuuria, takavarikointeja ja ostoboikotteja. Moskovan kirjamessuilla 1989 päätettiin, että teos ilmestyy kokonaisuudessaan keväällä 1990 Neuvostoliitossa; usein nämä lupaukset ovat jääneet syystä tai toisesta toteutumatta.
Tehtiin ehdotus, että Tuntematon voidaan julkaista Neuvostoliitossa, jos sieltä poistetaan tiettyjä asioita, esim. se, että neuvostoarmeija ampui Punaisen Ristin ambulanssia eikä Linna suostunut tämmöisiin poistoihin, hän oli aika jyrkkä tässä periaatteessa. Sitten taas ruotsalaista laitosta, ruotsalaista käännöstä tehtäessä haluttiin pois tämä ilkeä lotta-kohtaus. Linna kirjoitti siihen uuden kohdan, jossa hän on hyvin ironinen, hän antoi ikäänkuin hyvin myönteisen kuvan lotasta, ehkä Ruotsissa ei sitä ironiaa ymmärretty.Prof. Yrjö Varpio
Kielletyt kirjat -televisio-ohjelma 21.11.1994.
1957
Mykle, Agnar (1915 - 1994)
Laulu punaisesta rubiinista / Sangen om den røde rubin, 1956, suom. 1957
Nostatti vuonna 1957 eri maissa oikeusjuttuja; vapautettiin Norjassa syytteestä, Suomessa kirja takavarikoitiin. Teos ilmestyi suomeksi 1957. Oikeuskansleri Olavi Hongan mielestä oli syytä ryhtyä toimenpiteisiin, ja teokset takavarikoitiin. Kahden vuoden oikeuskäsittelyn jälkeen Korkein Oikeus tuomitsi kustantajan sakkoihin ja korvauksiin valtiolle. Teoksen tuhoamiseen liittyy lukuisia koomisia yksityiskohtia. Teos ilmestyi uutena suomennoksena 1970. Oikeuden päätöstä ei ole kumottu. Samassa yhteydessä oikeuskansleri määräsi hävitettäväksi myös Myklen edellisen teoksen Silmukka kuun sirppiin / Lasso rundt fru Luna (1954), joka ei muualla ollut herättänyt edes huomiota. Viranomaisten toiminta perustui 1927 säädettyyn lakiin, jossa kiellettiin epäsiveellisten, sukupuolikuria ja säädyllisyyttä loukkaavien julkaisujen julkaiseminen, levittäminen ja myynti sekä maahantuonti. Silmukka kuun sirppiin oli painettu Lahden kirjapaino- ja sanomalehti -osakeyhtiössä, jonka varastosta Lahdessa poliisit takavarikoivat 1 000 teosta (painos 6 000 kpl) 12.12.1957. Myös kirjakaupat tarkastettiin. Takavarikkopäätöksen allekirjoittana oli ylipoliisipäällikkö Fjalar Jarva. Asiaa käsiteltiin 16.12. Lahden raastuvanoikeudessa, jossa syyte raukesi. Asiaa käsiteltiin Lahden raastuvanoikeudessa vielä 30.4.1958. Syyttäjä totesi kirjelmässään, että mikäli Lahden raastuvanoikeus ei katso teosta epäsiveelliseksi, on vaarana, "että Lahti muodostuu oikeaksi pornografisen kirjallisuuden kehdoksi". Lahden raastuvanoikeus vapautti teoksen. Ks. myös Kielletyt kirjat / yleiset.
-
Aiheesta enemmän: Kai Ekholm: Tapaus Mykle - Caius Kajantin haastattelu. Teoksessa Kielletyt (1990).
1958
Leino, Yrjö (1897 - 1961)
Kommunisti sisäministerinä, 1958
Tammen kustantaman Yrjö Leinon muistelmateoksen levittämisestä pidättäydyttiin 22.10. 1958 lähinnä ulkopoliittisista syistä. Pääministeri Fagerholmin huolestuessa 12 400 kappaletta oli jo painettu ja osa viety rautatieasemalle kirjakauppoihin lähettämistä varten. Osa pääsi kauppoihin; myydyt teokset haettiin takaisin ostajilta mm. Ivalossa. Kustannusosakeyhtiö Tammi laati luettelon yhteisöistä ja henkilöistä, yhteensä 28, jotka olivat saaneet kirjan, mm. Helsingin yliopiston kirjasto. Leino kuoli 1961. Loppupainos tuhottiin 1960-luvulla Helsingin puhtaanapitolaitoksen polttouuneissa. Teos levisi sittemmin esim. eduskuntaan parinasatana monisteena. (Ks. Olle Leino: Kuka oli Yrjö Leino, 1973, 282-291, 297).
1962
Miller, Henry (1891 - 1980)
Kravun kääntöpiiri / Tropic of Cancer, 1934
Oikeusministeriön pyynnöstä asetettu lautakunta epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemiseksi ilmoitti katsovansa, että ko. teos loukkaa siveellisyyttä. Oikeusministeri teki päätöksen teoksen takavarikoimisesta 1962 ja ilmoitti päätöksestä sisäasiainministeriölle, joka toteutti takavarikon. Herätti ihmetystä, että vain kirjan suomenkielinen versio kiellettiin; se oli vapaasti saatavissa englanniksi tai ruotsiksi. Kirjan painos oli 4 000 kappaletta. Mm. Akateemisen kirjakaupan tuolloinen johtaja totesi, että sellaista kielenkäyttöä ei saisi kirjassa olla ja syytti kääntäjää, Pentti Saarikoskea, "joka on tarkoituksellisesti tehnyt rivoa kieltä". Hän oli lukenut teosta vain muutamin kohdin. Samoihin aikoihin kiellettiin myös Ingmar Bergmanin Neitsytlähde ja Kauko Räsäsen hautaveistos. Teos julkaistiin uudelleen 1970.
1963
Rintala, Paavo (1930 - )
Sissiluutnantti, 1963
Syksyllä 1963 ilmestynyt Sissiluutnantti nostatti siihenastisista suurimman kirjallisuuspolemiikin. Teoksen moraalista ja moraalittomuudesta esitettiin lehdissä neljä julkilausumaa, joiden allekirjoittajina olivat 41 kenraalia evp., Kustannusosakeyhtiö Otava, 68 kulttuurielämän edustajaa ja entiset rintamamiehet. Sanomalehdissä ilmestyi vuoden 1963 aikana kymmenen pääkirjoitusta, 84 pakinaa ja 85 yleisönosastokirjoitusta. Lahden kirjailijakokous pohti 1964 Kirjailijan ja moraalin suhdetta.
-
Aiheesta enemmän: Tarkka, Pekka: Paavo Rintalan saarna ja seurakunta. 1966.
1964
Salama, Hannu
| |
|
"Se, mitä Salaman kohdalla on tapahtunut, kertoo kirjallisuuden aseman muuttumisesta ja tietyllä tavalla sensuurimielialan ja sensuurin mahdollisuuksien muuttumisesta. 1960-luvulla käytiin oikeudenkäynti, joka päättyi tuomioon ja sitten Siinä näkijä missä tekijä -romaanin kohdalla 1970-luvulla käytiin keskustelua, mutta se oli käynyt jo paljon kapeammaksi, se käytiin poliittisissa piireissä, mikä on romaanin poliittinen luonne.
Sen jälkeen 1970-luvun lopulta alkaen Finlandia-sarjan yhteydessä käytiin jälleen kiivasta keskustelua, mutta sekin käytiin kirjallisissa piireissä. Eli toisin sanoen keskustelu on mennyt yhä pienempään piiriin ja tämä on aika mielenkiintoinen ilmiö kirjallisuuden julkisen aseman ja vaikutuksen kannalta."
Prof. Yrjö Varpio 1994 | Kielletyt kirjat -televisio-ohjelma 21.11.1994.
|
Juhannustanssit, 1964
"Romaani keskikesän ja auringon juhlasta suomalaisella maaseudulla, nuorista ihmisistä elämässä lyhyen kesäyön hullaannuttavia hämäränhetkiä".
Otavan mainosteksti 1990
Hannu Salaman Juhannustanssit herätti syksyn 1964 kirjamarkkinoilla kohua. Sen avut myönnettiin, mutta suorasukainen ja karkea kieli aiheutti pahennusta. Julkisen huomion kohteeksi kirja joutui vasta, kun kirjailijaa vastaan nostettiin syyte jumalanpilkasta. Vuoden 1964 lopulla teki 17 kokoomuspuolueen kansanedustajaa eduskuntakyselyn, jossa he tiedustelivat "Onko hallitus tietoinen siitä, että maassamme lainvastaisesti julkaistaan kirjallisuutta, joka vahingoittaa sukupuolimoraalia ja sisältää jumalanpilkkaa, ja jos niin on, aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin sellaisen toiminnan lakkauttamiseksi". Kyselyn vuoksi oikeusministeriö pyysi lausuntoa epäsiveellisen julkaisujen valvontalautakunnalta, joka tuli siihen tulokseen, ettei Salaman Juhannnustanssit loukkaa sukupuolikuria eikä säädyllisyyttä siinä mielessä kuin laissa käsitetään. Lautakunta katsoi, ettei sen toimialaan kuulu määritellä, rikkooko kirja mahdollisesti jumalanpilkasta rikoslaissa olevaa säännöstä.
Oikeusministeriö vastasi eduskuntakyselyyn lähettämällä kaupunginviskaalille kirjelmän syytekehotuksineen. Kirjelmässä sanottiin mm.: "koska eräät Juhannustanssit -kirjan kohdat oikeusministeriön käsityksen mukaan sisällöltään ovat kristillisten henkilöitten uskonnollisia tunteita karkeasti loukkaavia, ministeriö on katsonut olevansa pakotettu kehottamaan asianomaista virallista syyttäjää nostamaan syytteen jumalanpilkasta". Syyte nostettiin 1966 tammikuussa kirjailijaa ja kustannusyhtiö Otavan toimitusjohtajaa Kari Reenpäätä vastaan. Asiaa käsiteltiin neljästi Helsingin raastuvanoikeudessa. Lopulta juttu siirrettiin hovioikeuden käsiteltäväksi, joka tuomitsi kirjailijan kolmeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen ja toimitusjohtaja Reenpäälle sakkoja. Kirjailija ja kustantaja julistettiin menettämään valtiolle rikoksen tuoma taloudellinen hyöty. Tuomiosta valitettiin korkeimpaan oikeuteen. Juttu päättyi vasta 9.8.1968 presidentin armahtaessa Salaman. Teos julkaistiin 1966 sensuroituna laitoksena; vuonna 1990 Otava julkaisi sen alkuperäisessä asussaan. 1964-65 ilmestyi kuusi sensuroimatonta painosta, joten sellaisen hankkiminen oli melko helppoa. Juhannustanssit on ilmestynyt ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi, saksaksi ja puolaksi.
Aiheesta enemmän: Suurpää, Matti: Kirjallisuus ja moraali toistamiseen. MMM 1966, 260-271; Tarkka, Pekka: Salama. 1973, 139-203.)
1969
Ginsberg, Allen (1926 - )
Huuto ja muita runoja / Howl, 1956
Ginsbergin Howl-kokoelma joutui Yhdysvalloissa pornografiasyytteeseen, mutta selvisi siitä. Parnasso julkaisi 1961 osan Huudosta Anselm Hollon suomennoksena; rohkeimmat kohdat oli korvattu x-merkein. Pienkustantamo Tajo julkaisi 1963 Hollon ja Matti Rossin suomentaman kokoelman Huuto ja muita runoja sensuroimattomana. 30.9.1969 klo 22.30 lähetettiin Yleisradion rinnakkaisohjelmassa Tiistaiteatterissa Jazzruno Huuto, kirj. Allen Ginsberg. suom. Anselm Hollo ja Matti Rossi. Tuotanto Henrik Otto Donner. Näyttelijät: Anneli ja Juhani Juustinen sekä Kurt Nuotio. Muusikot: Esko Rosnell, Ilkka Willman ja Juhani Aaltonen. Äänitetty Porin jazzfestivaalien yhteydessä. Ohjelman esittelivät Kurt Nuotio ja Henrik Otto Donner. Ohjelman jälkeen seurasi klo 23.00 uutiset. Kuukauden kuluttua, lokakuun 30. 1969 83 kansanedustajaa teki runosta eduskuntakyselyn. He tiedustelivat hallitukselta, täyttikö ohjelma Yleisradion toimilupasopimuksessa ohjelmille asetetut vaatimukset. Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön kysyttyä asiasta Yleisradion johtokunnan kantaa se päätti kokouksessaan, että ohjelma oli toimiluvan vastainen (äänin 4-3). Yleisradion johtokunta rankaisi ohjelmasta vastaavaa henkilöä muistutuksella ja radion hallintoneuvostoa kovistettiin tarkempaan valvontaan. Tapaus oli kirjasotien vuosikymmenen loppufanfaari.
- Aiheesta enemmän: Lounela, Pekka & Mäntylä, Jyrki: Huuto ja meteli. Hlinna 1970.)
1960-70-l
Hergé (Georges Remi, 1907 - 1983)
Tintti neuvostojen maassa
Tintti, tuo katolinen kolkkapoika suuntasi 1930 matkansa Neuvostoliittoon. Neuvostojen maassa Tintti rökitti bolsevikkejä kuin parhaassa suomalaispropagandassa. Tintin luoja Hergé (Georges Remi, 1907-1983) järjesti 1930 keväällä Neuvostoliitosta palaavalle Tintille vastaanottajaiset. Tintiksi palkattua lapsinäyttelijää oli vastassa sankka yleisö.
Suomessa ei käännetty kahteen vuosikymmeneen Tintti neuvostojen maassa -albumia itsesensuurisyistä, toistaalta sen ilmeisen tasollisen poikkeavuuden vuoksi.
1976-1977
Kangas-Kansanen-Repo
Kansalaistaito 7
Valistuksen kustantama, peruskoulun 7. luokalle eli n. 14-vuotiaille tarkoittama Kangas-Kansanen-Repo: Kansalaistaito 7. joutui 1976-1977 periaatteellisen keskustelun alaiseksi. 6.4.1976 tehtiin kirjasta kirjallinen eduskuntakysely, jonka ensimmäisenä allekirjoittajana oli Impi Muroma (krist.). Kyselyyn vastasi silloinen opetusministeri Paavo Väyrynen. Sen jälkeen kirjaa vastaan hyökkäsivät eräät koulut, näkyvimmin Nivalan ja Lieksan koulut, jotka vaativat pornona pidettyjen sivujen poistamista. Teoksen sukupuoliosuudessa puhuttiin lääketieteellisen kliinisesti yhdynnän, hedelmöittymisen ja ehkäisyn menetelmistä. Eräs lääkäri totesi asiasta: "Ilmeisesti tästä oppikirjasta on syntynyt härkänen, ja sen taustalla ovat vanhempien omat ahdistuneet sukupuolipelot" (H.S. 10.6.1977).
1981
Lauantaiseura
Tamminiemen pesänjakajat. Kustannus-Vaihe Oy, 1981
Presidenttipeli alkoi kiinnostaa yleisöä presidentti Urho Kekkosen sairastuttua ja jäätyä pois presidentin tehtävistä syksyllä 1981. Alkuperäinen kustantaja WSOY vetäytyi hankkeesta.
Teos päätettiin valintaperiaatteiden mukaisesti jättää mm. Lahden kaupunginkirjaston kokoelmien ulkopuolelle, mikä herätti kohun Lahdessa ja koko maassa. Myös monet muut kirjastot pidättäytyivät sen hankkimisesta. Lauantaiseuran jäsenet, mm. Aarno "Loka" Laitinen muistivat Lahden kaupunginkirjastoa teoksen myöhempien laitosten esipuheissa. Teos hankittiin kirjastoon keväällä 1982.
1986
Syrjä, Pentti
Gruppa Finljandija, Neuvostokomentajan roolissa, 1986
Kenraalimajuri evp. Pentti Syrjän muistelmateos käsitteli Frunzen sota-akatemian opiskeluvuotta 1971-72. Se aiheutti syksyllä 1986 kohua presidentti Mauno Koiviston puolustusvoimain ylipäällikön ominaisuudessa väitettyä Syrjän esittäneen salaisena pidettävää aineistoa mm. Neuvostoliiton asevoimista.
Koivisto: "Maan ja sen puolustusvoimien parasta ymmärtämättömällä kenraalilla ei puolustusvoimien reservissä voi olla käyttöä". Syrjä ja kustantaja WSOY yritettiin kulissien takana puolustusvoimien taholta vaientaa, mikä vaikutti täysin päinvastaisella tavalla. Kritiikki toisti pettymystään Syrjän paljastuksiin, mutta mm. Jane's defence weeklyn numerossa Syrjä mainittiin eräänlaisena sananvapauden marttyyrina.
1985
Metzger, Hans
Poliittiset aseveljet, 1986
Hans Metzgerin mm. Pekka Peitsen l. Urho Kekkosen kirjoituksia Suomen Kuvalehdessä 1942 käsitellyt teos Poliittiset aseveljet vedettiin vuoden 1985 joulumarkkinoilta Matti Kekkosen vaatimuksesta. Kustantaja, Otava, myöntyi vaatimukseen, koska halusi saada käyttöönsä Kekkosen yksityisarkiston. Teos ilmestyi syksyllä 1986 huomattavasti supistettuna. Laajoja Peitsi-sitaatteja on karsittu runsaasti. Peitsi-sitaatit olivat v:lta 1941, ja ajalta jolloin niitä ei vielä kirjoittanut Kekkonen vaan Wolf Halsti. Metzgerin kolmiosaiseksi aiotut muistelmat supistuivat kahteen osaan. Metzger toimi Saksan lehdistöavustajana Suomessa 1933-44. Hänen muistelmiensa ensimmäinen osa oli nimeltään Kolmannen valtakunnan edustajana talvisodan Suomessa (1984).
"Sen voi tulkita sensuuriksi. Henkilökohtaisesti se ei ollut tarkoitus, vaan suojella ihmisiä, ihan niin kuin vanhemmat suojelevat lapsiaan. Yhteiskunnassa on muutenkin laman seurauksena ihan tarpeeksi väkivaltaa ja kaikkea pahaa. Siksi tuntui, ettei tähän enää satanistisia kirjoja tarvita."Valtuustoaloitteen tehnyt Tapani Mäki
Jyväskylän maalaiskunnassa Kristillinen liitto vaati valtuustoaloitteella 1993/1994 vaihteessa poistettaviksi kirjastosta okkultismiin, taikauskoon ja satanismiin liittyvät teokset. Esimerkkinä käytettiin Encyclopedia of forbidden knowledgen mustaa messua käsittelevää kohtaa. Keskustelussa myös Stephen Kingin kirjoja pidettiin epäilyttävinä.
Kirjasto vetosi vastineessaan puolueettomuuteensa ja kokoelmien monipuolisuuden välttämättömyyteen ja Unescon tekeillä olevaan kirjajulistukseen, jonka mukaan kirjastojen kokoelmat tulee valita ilman ideologista, poliittista tai uskonnollista sensuuria. (Satanismia ja sensuurihaluja, Kirjastolehti 1994:2 ).
© Kai Ekholm