Missale Aboense 1488
- Suomen vanhin kirja verkossa
Suomessa oli runsaasti kirjallisuutta jo ennen kirjapainotaidon keksimistä ja jo ennen kuin maatamme varten saatiin ensimmäiset omat kirjat. Turun piispoilla, ainakin piispa Tuomaalla (1220-1245) ja piispa Hemmingillä (1338-1360), oli arvokkaita kirjakokoelmia, mutta tiedetään myös maaseudun papiston omistaneen kirjoja. Taustana tälle suhteellisen runsaalle harrastukselle oli Turun tuomiokirkon yhteyteen syntyneen katedraalikoulun perustaminen. Sieltä siirtyi oppilaita ulkomaisiin yliopistoihin mm. Pariisiin, Prahaan ja eri puolille Saksaa. Palatessaan kotimaahan he yleensä toivat mukanaan paitsi yleiseurooppalaista liturgista traditiota, myös kirjoja.
Turun hiippakunnan liturgialla oli keskiajan lopulla vahvasti dominikaaninen pohja. Siihen vaikuttivat paitsi dominikaaniluostari (Pyhän Olavin luostari), ennen kaikkea suomalaisten opinkäynti Euroopan dominikaanikeskuksissa. Hiippakunnan missalet ja breviariumit olivat paljon käytettyjä keskiajalla papiston, maan ainoan oppineen säädyn keskuudessa. Niitä kopioitiin yhä uudelleen entisten kuluessa loppuun.
Kun Turun hiippakuntaa varten ruvettiin 1480-luvulla suunnittelemaan oman missalen painattamista, oli tästä syvälle juurtuneesta dominikaanisesta perinteestä arvaamaton taloudellinen etu. Nyt voitiin yleiseurooppalaisesta missalesta ottaa Suomea varten varianttilaitos, johon oli tehty korjauksia ja sovelluksia Turun hiippakuntaa varten.
Missale Aboensen painattivat piispa Konrad Bitz ja tuomiorovasti Maunu Särkilahti vuonna 1488 Lyypekissä, Bartholomeus Ghotanin kirjapainossa. Tämä teos on saanut kunnian aloittaa suomalaisen painetun kirjallisuuden historian. Se on nimensä mukaan messukirja, joka sisältää jumalanpalveluksessa käytettyjä messuja ja rukouksia. Alkusivulla on Turun piispan esipuhe ja siihen liittyvä tuomiokirkkoa vertauskuvallisesti esittävä kuva Pyhästä Henrikistä jonka jalkojen juuressa kirveineen paljaspäinen Lalli ja sivuillaan piispa Konrad Bitz sekä tuomiorovasti Maunu Särkilahti. Edelleen teoksessa on Turun hiippakunnan pyhimyskalenteri ja loppupuolella turkulaisia, dominikaaniseen liturgiaan kuulumattomia messutekstejä. Missalen varsinainen teksti on painettu mustalla värillä, rubriikit punaisella.
Teokselle ovat ominaisia runsaat initiaalit eli koristellut alkukirjaimet, jotka on tehty käsin. Missalea painettiin sekä kalliimpina pergamenttisina että halvempina paperikappaleina. Painoksesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta se lienee ollut muutamia satoja, koska sitä levitettiin seurakuntakirkkoihinkin. Teoksessa on 266 upeata foliokokoista lehteä eli yli 500 kauniilla goottilaisilla kirjaimilla painettua sivua.
Missale Aboense on kirjapainotaidon syntyvuosisadan loistava muistomerkki suomalaisten kirjojen joukossa ja ainoa suomalaisen kirjallisuuden inkunaabeli (kehtopainos).
Suomen keskiaikainen kirjallisuus hävisi uskonpuhdistuksen aikana lähes kokonaan. Varsinkin paksu pergamentti mutta myöskin paperi oli hyödyllistä moneen eri tarkoitukseen. Osa kirjallisuudesta säilyi ikäänkuin vahingossa, kun kuninkaan voudit käyttivät etenkin pergamenttilehtiä tilikirjojensa kansitäytteiksi. Niistä saatiin myöhemmin koottua kokonaisia kirjoja, niiden joukossa Missale Aboense. Pergamenttimissalea on säilynyt neljä kappaletta, paperisia 15.
Neljästä säilyneestä pergamenttimissalesta ainoa alkuperäissidoksissa oleva, tosin sekin vaillinainen, on Kööpenhaminan kuninkaallisessa kirjastossa. Se on alkuaan kuulunut Halikon seurakunnalle, josta juutit keskiajan lopussa ilmeisesti ryöstösaaliina veivät sen Tanskaan. Yksi voudin tilikirjojen kansitäytteistä koottu kappale on Tukholman kuninkaallisessa kirjastossa. Suomessa on kaksi pergamenttimissalea, toinen Helsingin yliopiston kirjastossa ja toinen Jyväskylän yliopiston kirjastossa. Jyväskylään Missale Aboense saatiin 1930-luvulla, kun Helsingin Yliopiston kirjasto lähetti silloisen Kasvatusopillisen korkeakoulun kirjastoon säilytettäväksi toisen hallussaan olevista pergamenttikappaleista. Toimenpiteen takana lienee ollut ajatus, ettei kahta tällaista harvinaisuutta säilytettäisi samassa paikassa. Jyväskylä sijoituspaikkana oli ihanteellinen. Se oli ainoa sisämaassa oleva kaupunki, jossa tuolloin oli suuri tieteellinen kirjasto, siis sovelias säilytyspaikka tällaiselle kansalliselle aarteelle. Jyväskylän missale on, kuten kaikki muutkin säilyneet kappaleet, hieman vaillinainen. Se sisältää 249 lehteä. Valitettavasti siitä puuttuvat eräät kauneimmat sivut, mm. edellä mainittu kuvitettu alkusivu. Vuonna 1974 Jyväskylän yliopiston kirjaston uuden rakennuksen vihkiäisjuhlassa Missale Aboense luovutettiin lahjoituskirjalla Jyväskylän yliopiston kirjaston omaisuudeksi.
Sivulle 1 Sisällysluettelo Lataa taustakuva Lehdistötiedote